Yhteisvanhemmuuteen saatu tuki ja tuen tarpeet lastensuojelun perhehoidossa : perhehoitajien näkökulma

Abstract

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Jyväskylän ammattikorkeakoulun koordinoima LYYPE- hanke. Hankkeen tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa lastensuojelun perhehoidon yhteisvanhemmuussuhteista eri toimijoiden näkökulmasta. Hankkeessa hyödynnetään kanssatutkijuuden metodia, jolloin yhteisvanhemmuuden tärkeät osapuolet osallistuvat mukaan kehittämistyöhön. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa perhehoitajien kokemuksista yhteisvanhemmuuteen saaduista tuen muodoista sekä millaisia tuen tarpeita lapsen sijoituksen eri vaiheissa ilmenee. Tietoa voidaan jatkossa hyödyntää lastensuojelun perhehoidon parissa työskentelevien ammattilaisten työprosessien kehittämisessä oikea-aikaisemmaksi ja asiakaslähtöisemmäksi. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena. Sähköinen kysely jaettiin LYYPE-hankkeen yhteistyökumppanin Perhehoitoliiton tiedotuskanavissa. Kyselyyn osallistui yhteensä 106 perhehoitajaa ympäri Suomen. Opinnäytetyön tarkasteluryhmäksi rajattiin pitkäaikaisina perhehoitajina toimivat, joita oli 98 perhehoitajaa. Tutkimuksen analyysi toteutettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tulokset osoittivat että, sekä sijoituksen alussa että sijoituksen aikana saatu tuki ja tuen tarpeet liittyivät yleisimmin luottamuksen syntymisen, sen ylläpitämisen sekä pystyvyyden tukemisen teemoihin. Lisäksi sijoituksen alussa korostui tuki yhteisvanhemmuuden käytänteiden luomisessa. Sijoituksen aikana korostui puolestaan tuki yhteisvanhemmuuden haastavissa tilanteissa. Sijoituksen päättyessä saatua tukea kuvattiin erityisen vähän. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että yleisimmät tuen tarpeet liittyivät sosiaalialan ammattihenkilön vahvaan ammatilliseen rooliin ja vastuunottoon, monipuoliseen ammattitaitoon sekä saavutettavuuteen. Perhehoitajat kuvasivat ammatillista tuen tarvetta erilaisissa tapaamisissa sekä rajaamisen tarvetta haastavissa tilanteissa. Sijoituksen päättyessä tuen tarpeet liittyivät yhteistyön päättämisen prosessiin sekä vuorovaikutukseen. Huomion arvoista tutkimustuloksissa oli, että suuri joukko vastaajista arvioi saaneensa sijoituksen alussa sekä sijoituksen päättyessä hyvin vähän ammatillista tukea. Tuloksista voitiin päätellä, että erityisesti näihin sijoituksen nivelvaiheisiin tarvittaisiin lisää ammatillista tukea, ja näin ollen ammattihenkilöiden työn sisältöjä tulisi jatkossa kehittää näitä vaiheita silmällä pitäen.