Työntekijöiden palautuminen vuorotyöstä
Hyytiäinen, Maria; Paasonen, Mirva (2025)
Hyytiäinen, Maria
Paasonen, Mirva
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025110427087
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025110427087
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia työntekijöiden palautumista vuorotyöstä ja selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat palautumiseen vuorotyössä. Tutkimusongelmina ovat, millainen kokemus työntekijöillä on vuorotyöstä palautumisesta ja mitkä tekijät vaikuttavat palautumiseen. Työssä tarkastellaan palautumismekanismeja, työhyvinvointia erityisesti vuorotyön ympäristössä sekä niitä tekijöitä, jotka liittyvät vuorotyön kuormitukseen. Lisäksi huomioidaan työntekijöiden omat keinot palautua sekä esihenkilöiden rooli palautumisen tukemisessa.
Työ toteutettiin tapaustutkimuksena, ja aineisto kerättiin yhdistämällä määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Määrällinen aineisto saatiin Webropol-kyselyllä vuorotyötä tekeviltä työntekijöiltä, ja laadullinen aineisto muodostui esihenkilöiden haastattelusta. Tuloksia analysoitiin vertaamalla keskeisiä teemoja teoreettiseen viitekehykseen, joka koostui työhyvinvointia, kuormitusta ja palautumista käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta.
Tulosten perusteella työntekijät arvioivat työtään pääosin mielekkääksi ja merkitykselliseksi, mikä vahvistaa jaksamista ja sitoutumista. Kuormittavina teki-jöinä nousivat kuitenkin esiin epäsäännölliset ja vaihtelevat työvuorot, kiire ja riittämätön palautumisaika. Palautumista tukevina tekijöinä korostuivat säännölliset ja ennakoitavat työvuorot, useampien peräkkäisten vapaapäivien mahdollisuus, sosiaalinen tuki sekä toimiva työyhteisö. Esihenkilöiden tehtävä nähtiin keskeisenä työhyvinvoinnin ja palautumisen edistämisessä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että palautuminen vuorotyöstä muodostuu monista tekijöistä, jotka liittyvät sekä työvuorosuunnitteluun, työympäristöön että työntekijän omiin valintoihin vapaa-ajalla. Palautumisen tukeminen on tärkeä osa työhyvinvoinnin ylläpitämistä, ja siihen voidaan vaikuttaa sekä organisaation että yksilön näkökulmasta.
Työ toteutettiin tapaustutkimuksena, ja aineisto kerättiin yhdistämällä määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Määrällinen aineisto saatiin Webropol-kyselyllä vuorotyötä tekeviltä työntekijöiltä, ja laadullinen aineisto muodostui esihenkilöiden haastattelusta. Tuloksia analysoitiin vertaamalla keskeisiä teemoja teoreettiseen viitekehykseen, joka koostui työhyvinvointia, kuormitusta ja palautumista käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta.
Tulosten perusteella työntekijät arvioivat työtään pääosin mielekkääksi ja merkitykselliseksi, mikä vahvistaa jaksamista ja sitoutumista. Kuormittavina teki-jöinä nousivat kuitenkin esiin epäsäännölliset ja vaihtelevat työvuorot, kiire ja riittämätön palautumisaika. Palautumista tukevina tekijöinä korostuivat säännölliset ja ennakoitavat työvuorot, useampien peräkkäisten vapaapäivien mahdollisuus, sosiaalinen tuki sekä toimiva työyhteisö. Esihenkilöiden tehtävä nähtiin keskeisenä työhyvinvoinnin ja palautumisen edistämisessä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että palautuminen vuorotyöstä muodostuu monista tekijöistä, jotka liittyvät sekä työvuorosuunnitteluun, työympäristöön että työntekijän omiin valintoihin vapaa-ajalla. Palautumisen tukeminen on tärkeä osa työhyvinvoinnin ylläpitämistä, ja siihen voidaan vaikuttaa sekä organisaation että yksilön näkökulmasta.
