Metataidot työhyvinvoinnin tukena

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, voidaanko yksilön metataitoja kehittämällä tukea omaa työhyvinvointia. Työhyvinvointi on kokonaisvaltaista hyvinvointia, jossa yhdistyvät fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi, arjen ja työn tasapaino, työolot sekä taidot ja osaamiset. Tässä työssä työhyvinvointia keskityttiin tarkastelemaan psyykkisen eli mielen hyvinvoinnin ja osaamisten näkökulmasta.

Työelämä on kokenut viime vuosina suuria muutoksia. Viimeistään koronapandemian myötä työyhteisöt muuttuivat monipaikkaisiksi ja se haastoi vuorovaikutus- ja toimintatapoja. Digitalisaatio ja tekoäly tulivat osaksi työtehtäviä ja vaativat pitämään omaa osaamista ja työllistymiskykyä yllä. Globaalit kriisit heikentävät edelleen sekä talouden että ihmisten tulevaisuuden näkymiä, kun maailmalla on paljon epävarmuutta. Varmaa on kuitenkin se, että muutoksia tulee yhä nopeammalla tahdilla. Kaikilla ympärillä tapahtuvilla muutoksilla on vaikutuksensa myös ihmisten jaksamiseen arjessa ja epävarmuus heijastuu myös työhyvinvointiin. Mielenterveyden haasteet ovatkin yhä kasvava uhka työelämässä. Jatkuva muutos kuormittaa ja vaatii uusien taitojen opettelua. Työelämässä puhutaan yhä enemmän yksilön kokemuksista ja tunteet tulevat osaksi työyhteisöä.

Kirjallisuus ja asiantuntijat ennustavat, että muutoksien ja tekoälyn myötä ihmiskeskeiset taidot tulevat korostumaan työelämässä. Tällaisia alariippumattomia taitoja, joita tarvitaan jokaisessa työyhteisössä, ovat metataidot. Tässä opinnäytetyössä käsiteltiin neljää metataitoa, jotka esiintyivät useimmiten asiantuntijoiden keskuudessa, ja jotka nähtiin tulevaisuudessa tarvittavina taitoina. Nämä valitut metataidot olivat vuorovaikutus, resilienssi, uteliaisuus ja itsetuntemus. Metataitojen kautta tutkittiin, voidaanko niitä kehittämällä saada eväitä oman työhyvinvoinnin kehittämiseen.

Työ toteutettiin teemahaastatteluin. Tutkimusta varten haastateltavat pohtivat kunkin metataidon vaikutuksia työhyvinvointiinsa. Tutkimushaastatteluissa korostui erityisesti palautumisen tarve tämän päivän työelämässä. Hektisen työelämän keskellä koettiin tärkeänä pysähtyä pohtimaan omaa hyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Itsetuntemuksen todettiin olevan hyvinvoinnin perusta, resilienssi tärkeänä eteenpäin vievänä voimana muutoksien keskellä, uteliaisuus motivoivana ja innostavana tekijänä uuden oppimiseksi ja vuorovaikutuksella nähtiin merkittävä rooli psykologisen turvallisuuden ja toisiaan arvostavan työyhteisön toteutumisessa. Jokainen meistä on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja omien metataitojen kehittämisen nähtiin tukevan sitä merkittävällä tavalla.