Ensihoitajien kokemuksia mielenterveys- ja päihdeongelmaisista asiakkaista Satakunnassa

Abstract

Mielenterveys- ja päihdeongelmaisten asiakkaiden kohtaamiset ovat ensihoidossa yleisiä ja ammatillisesti kuormittavia tilanteita. Näissä tehtävissä kliininen arvio kiteytyy vuorovaikutukseen sekä turvallisuus- ja eettisiin kysymyksiin. Palvelujärjestelmien kuormitus, hoitoketjujen katkoksellisuus ja viranomaisyhteistyön haasteet lisäävät tarvetta empiiriselle tiedolle ensihoitajien kokemuksista, valmiuksista ja koulutustarpeista erityisesti Satakunnan alueella. Tämän työ tavoitteena on kuvata ensihoitajien näkemyksiä ja kokemuksia mielenterveys- ja päihdeongelmaisten asiakkaiden kohtaamisesta sekä tuottaa, joka tukee toiminnan ja koulutuksen kehittämistä. Työn tutkimuskysymyksen ovat: millaisia ovat mielenterveys- ja päihdeongelmaisten asiakkaiden kohtaamiset ensihoitajien näkökulmasta, ja kuinka riittäviksi he arvioivat omat ammatilliset valmiutensa tällaisissa tehtävissä.

Aineistoa kerättiin työelämälähtöisellä, anonyymillä sähköpostikyselyllä koko Satakunnan alueen ensihoitajilta (N=220), joista kyselyyn vastasi 55 (25 %). Kysely yhdisti määrällisen kuvaavan analyysin yhdestätoista suljetusta kysymyksestä ja laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin kolmesta avoimesta kysymyksestä. Vastaajista merkittävä osa (noin 60 %) oli työkokemuskeltaan kokeneita (>7 vuotta), mikä vahvistaa havaintojen käytännön relevanssia. Laadulliset vastaukset pelkistettiin ja teemoiteltiin määrällisten tulosten tulkinnan syventämiseksi.

Tulokset osoittavat, että mielenterveys- ja päihdeongelmaisten asiakkaiden kohtaamiset ovat ensihoitajille arkipäivää. Useimmat kohtaavat kyseistä asiakasryhmää vähintään viikoittain, moni päivittäin. Silti yli puolet vastaajista ei ole saanut aiheeseen liittyvää täydennyskoulutusta viimeisen seitsemän vuoden aikana. Ammatillinen valmius arvioidaan yleisesti kohtalaiseksi, ja turvallisuudentunne on usein heikko. Taustalla vaikuttavat tilanteiden arvaamattomuus, päihtymys ja yhteistyöhaluttomuus.

Tutkimuksen tulokset tarjoavat realistisen pohjan alueellisen koulutusohjelman suunnittelulle ja rakenteelliselle keskustelulle ensihoidon roolista mielenterveys- ja päihdetyössä.