Ikääntyneiden deliriumin tunnistaminen
Rahikainen, Minna; Räisänen, Tiina (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025110927439
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025110927439
Tiivistelmä
Delirium eli äkillinen sekavuustila kehittyy usein sairaalahoidon aikana ja on erityisesti ikääntyneillä yleinen. Deliriumin seurauksena ovat sairaalahoidon pitkittyminen, lisääntynyt komplikaatioiden riski ja kuolleisuus. Tulevaisuudessa väestökasvun myötä delirium tulee lisääntymään. Deliriumin varhainen tunnistaminen ja ennaltaehkäisy ovat keskeisiä keinoja vähentää sen haitallisia vaikutuksia ikääntyneen toipumiseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella ikääntyneiden deliriumia ja sen tunnistamista sairaalaympäristössä keskittyen tunnistamisen haasteisiin ja keinoihin. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ja ymmärrystä ikääntyneiden deliriumista. Päihteiden käytöstä johtuva delirium rajattiin pois työn sisällöstä. Opinnäytetyön tilaajana toimi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja aineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisältöanalyysillä. Aineisto koottiin sähköisistä tietokannoista, kuten Cinahl, Finna, Medic ja PubMed. Tiedonhaku rajattiin vuosina 2015–2025 julkaistuihin, suomen- ja englanninkielisiin tutkimuksiin. Lopulliseen analyysiin valikoitui 14 tutkimusta.
Tuloksissa ilmeni, että delirium on alitunnistettua ja sitä tapahtuu edelleen, vaikka tunnistamiseen on monia keinoja. Deliriumin varhainen tunnistaminen on ikääntyneiden hoidon laadun ja ennusteen kannalta merkittävää. Tunnistamista vaikeuttavat deliriumin vaihteleva oirekuva, sen samankaltaisuus muiden kognitiivisten häiriöiden, kuten dementian kanssa. Tunnistamisen kehittämisessä on keskeistä taustatekijöiden ymmärtäminen, seulontatestien systemaattinen hyödyntäminen sekä toimintakäytäntöjen kehittäminen. Henkilöstön koulutuksella ja tietoisuuden lisäämisellä pystytään parantamaan deliriumin tunnistamista. Jatkotutkimusten kannalta olisi tärkeää selvittää ja kehittää toimintamalli tai koulutusmateriaali, joka tukee hoitohenkilökunnan valmiuksia tunnistaa ja ennaltaehkäistä deliriumia hoitoympäristössä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella ikääntyneiden deliriumia ja sen tunnistamista sairaalaympäristössä keskittyen tunnistamisen haasteisiin ja keinoihin. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ja ymmärrystä ikääntyneiden deliriumista. Päihteiden käytöstä johtuva delirium rajattiin pois työn sisällöstä. Opinnäytetyön tilaajana toimi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja aineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisältöanalyysillä. Aineisto koottiin sähköisistä tietokannoista, kuten Cinahl, Finna, Medic ja PubMed. Tiedonhaku rajattiin vuosina 2015–2025 julkaistuihin, suomen- ja englanninkielisiin tutkimuksiin. Lopulliseen analyysiin valikoitui 14 tutkimusta.
Tuloksissa ilmeni, että delirium on alitunnistettua ja sitä tapahtuu edelleen, vaikka tunnistamiseen on monia keinoja. Deliriumin varhainen tunnistaminen on ikääntyneiden hoidon laadun ja ennusteen kannalta merkittävää. Tunnistamista vaikeuttavat deliriumin vaihteleva oirekuva, sen samankaltaisuus muiden kognitiivisten häiriöiden, kuten dementian kanssa. Tunnistamisen kehittämisessä on keskeistä taustatekijöiden ymmärtäminen, seulontatestien systemaattinen hyödyntäminen sekä toimintakäytäntöjen kehittäminen. Henkilöstön koulutuksella ja tietoisuuden lisäämisellä pystytään parantamaan deliriumin tunnistamista. Jatkotutkimusten kannalta olisi tärkeää selvittää ja kehittää toimintamalli tai koulutusmateriaali, joka tukee hoitohenkilökunnan valmiuksia tunnistaa ja ennaltaehkäistä deliriumia hoitoympäristössä.