Laivanrakennuksessa käytettävien nostotukipalkkien uudelleenkäyttö
Mikola, Eemeli (2025)
Mikola, Eemeli
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025110727354
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025110727354
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää laivanrakennuksessa käytettävien nostotukipalkkien uudelleenkäytön mahdollisuuksia kierrätyksen sijaan. Aihe on merkittävä ympäristönäkökulmasta, sillä teräksen valmistus on energiavaltaista ja hiilidioksidipäästöjä tuottavaa. Uudelleenkäyttö sellaisenaan voisi vähentää päästöjä ja edistää kiertotalouden toteutumista, koska kiertotalouden periaatteiden mukaan uudelleenkäyttö on hierarkkisesti korkeammalla kuin materiaalin kierrätys. Työ toteutettiin osana Meyer Turku Oy:n NEcOLEAP-kehitysohjelmaa, minkä tavoitteena on edistää telakan ilmastoneutraaliutta.
Tutkimus aloitettiin selvittämällä, mitä ominaisuuksia nostotukipalkeilta vaadittaisiin uudelleenkäyttöä varten ja miten ominaisuuksia testattaisiin. Tutkimuksessa hyödynnettiin haastatteluja, palavereja, havainnointia sekä telakan sisäistä dataa. Lisäksi tukeuduttiin lujuusopin ja kiertotalouden teoriaan sekä teräsrakenteita koskeviin standardeihin.
Tulosten perusteella suurimmat hyödyt liittyvät ympäristövaikutusten vähentämiseen, kun taas taloudelliset hyödyt jäävät rajallisiksi korkeiden jatkokäsittelykustannusten vuoksi. Tutkimus luo kuitenkin perustan jatkokehitykselle ja suositeltavaksi toimenpiteeksi nousee pilottihankkeen käynnistäminen, missä palkkien todellista uudelleenkäyttökelpoisuutta ja prosessin kustannustehokkuutta voidaan arvioida käytännössä.
Tutkimus aloitettiin selvittämällä, mitä ominaisuuksia nostotukipalkeilta vaadittaisiin uudelleenkäyttöä varten ja miten ominaisuuksia testattaisiin. Tutkimuksessa hyödynnettiin haastatteluja, palavereja, havainnointia sekä telakan sisäistä dataa. Lisäksi tukeuduttiin lujuusopin ja kiertotalouden teoriaan sekä teräsrakenteita koskeviin standardeihin.
Tulosten perusteella suurimmat hyödyt liittyvät ympäristövaikutusten vähentämiseen, kun taas taloudelliset hyödyt jäävät rajallisiksi korkeiden jatkokäsittelykustannusten vuoksi. Tutkimus luo kuitenkin perustan jatkokehitykselle ja suositeltavaksi toimenpiteeksi nousee pilottihankkeen käynnistäminen, missä palkkien todellista uudelleenkäyttökelpoisuutta ja prosessin kustannustehokkuutta voidaan arvioida käytännössä.
