Lähiluonnon hyvinvointia parantavat ominaisuudet : integratiivinen kirjallisuuskatsaus pohjoismaalaisista tutkimuksista
Enne, Eeva (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111027559
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111027559
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia, millaiset lähiluonnon ominaisuudet lisäävät hyvinvointia. Aihetta käsitellään sosioekologisesta näkökulmasta eli ihmisen ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen ja kestävyyden teeman kautta. Syvempänä tavoitteena on ymmärtää luonnon hyvinvointivaikutuksia ja lisätä lähiluonnon arvostusta. Opinnäytetyön tilaajana toimii Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK.
Opinnäytetyö on toteutettu integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto on haettu CINAHL, Finna, Google Scholar, Greenfile ja PubMed -tietokannoista sekä käsinhaun avulla. Katsauksen aineisto koostuu 14:stä artikkelista. Analyysi on toteutettu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset osoittavat, että lähiluonnon hyvinvointivaikutukset muodostuvat luonnon kiertokulun eli vuodenaikojen ja sään tuottamien mikrobialtistusten, tunne- ja vireystilojen sekä luonnon jatkuvuuden tuoman turvan kautta. Luonnon monimuotoisuus, erilaiset kasvivalinnat ja luontotyypit sekä lähiluonnon hoitotaso vaikuttavat suoliston mikrobikantaan sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin ja palautumiseen. Erityisesti pihapiirin pensaiden määrä muokkaa suolistomikrobikantaa monipuolisemmaksi, mutta myös kukkivilla kasveilla ja puilla on merkitystä. Ylipäätään lähiluonnon monimuotoisuus, alhaisempi hoitotaso ja suurempi maa-aineksen osuus esimerkiksi sorapintojen sijaan lisäävät terveyttä edistävän mikrobialtistuksen monipuolisuutta ja määrää. Kaupunkimetsien havaittiin edistävän hyvinvointia enemmän kuin kaupunkipuistojen, ja myös ranta-alueilla oli myönteinen vaikutus erityisesti henkiseen palautumiseen. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, ja heillä on erilaisia mieltymyksiä, mikä vaikuttaa myös luonnon kokemiseen. Osa palautuu ja rentoutuu nimenomaan hyvin hoidetussa kaupunkipuistossa, osa monimuotoisessa vanhassa metsässä. Lähiluontoa käytetään tukemaan monenlaisia hyvinvointia edistäviä tarpeita. Lähiluonnolta toivotaan ympäristöjä, jotka mahdollistavat kaivattuja yksinäisyyden hetkiä, tukevat erilaisia liikunta-aktiviteetteja sekä edistävät sosiaalisia kohtaamisia. Jotta lähiluontoa pidetään kutsuvana, sen täytyy olla myös turvallinen ympäristö. Ylipäätään lähiluonto koetaan kehollisesti ja moniaistillisesti. Kaunis luontoympäristö houkuttelee vierailemaan ja edistää henkistä palautumista. Meluisa äänimaisema nostaa ihmisten stressitasoja, kun taas hiljaisuus tai luonnon äänet rauhoittavat.
Lähiluonnon hyvinvointia edistävät ominaisuudet välittyvät moninaisesti koetun ja kosketetun luonnon kautta. Tutkimustulokset korostavat, että moninaisuuden lisäksi huomiota tulee kiinnittää lähiluontoalueiden kokoon, sillä suuremmilla alueilla stressitasoja nostavaa melusaastetta on vähemmän ja niissä ihmiset voivat toteuttaa kaivattuja yksinäisyyden ja hiljaisuuden kokemuksiaan. Lähiluontoa tulisi olla erilaisiin tarpeisiin, sillä hyvinvointivaikutukset lisääntyvät nimenomaan lähiluonnon käytön myötä. Vaikka tulokset korostavat monimuotoisen lähiluonnon hyvinvointivaikutuksia, tarvitaan myös hoidetumpia ja sosiaalista kanssakäymistä tukevia alueita. Konkreettiseen luontokosketukseen tulisi kannustaa. Monimuotoinen lähiluonto ja ihmisten vankka kosketus siihen lisäävät planetaarista terveyttä.
Opinnäytetyö on toteutettu integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto on haettu CINAHL, Finna, Google Scholar, Greenfile ja PubMed -tietokannoista sekä käsinhaun avulla. Katsauksen aineisto koostuu 14:stä artikkelista. Analyysi on toteutettu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset osoittavat, että lähiluonnon hyvinvointivaikutukset muodostuvat luonnon kiertokulun eli vuodenaikojen ja sään tuottamien mikrobialtistusten, tunne- ja vireystilojen sekä luonnon jatkuvuuden tuoman turvan kautta. Luonnon monimuotoisuus, erilaiset kasvivalinnat ja luontotyypit sekä lähiluonnon hoitotaso vaikuttavat suoliston mikrobikantaan sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin ja palautumiseen. Erityisesti pihapiirin pensaiden määrä muokkaa suolistomikrobikantaa monipuolisemmaksi, mutta myös kukkivilla kasveilla ja puilla on merkitystä. Ylipäätään lähiluonnon monimuotoisuus, alhaisempi hoitotaso ja suurempi maa-aineksen osuus esimerkiksi sorapintojen sijaan lisäävät terveyttä edistävän mikrobialtistuksen monipuolisuutta ja määrää. Kaupunkimetsien havaittiin edistävän hyvinvointia enemmän kuin kaupunkipuistojen, ja myös ranta-alueilla oli myönteinen vaikutus erityisesti henkiseen palautumiseen. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, ja heillä on erilaisia mieltymyksiä, mikä vaikuttaa myös luonnon kokemiseen. Osa palautuu ja rentoutuu nimenomaan hyvin hoidetussa kaupunkipuistossa, osa monimuotoisessa vanhassa metsässä. Lähiluontoa käytetään tukemaan monenlaisia hyvinvointia edistäviä tarpeita. Lähiluonnolta toivotaan ympäristöjä, jotka mahdollistavat kaivattuja yksinäisyyden hetkiä, tukevat erilaisia liikunta-aktiviteetteja sekä edistävät sosiaalisia kohtaamisia. Jotta lähiluontoa pidetään kutsuvana, sen täytyy olla myös turvallinen ympäristö. Ylipäätään lähiluonto koetaan kehollisesti ja moniaistillisesti. Kaunis luontoympäristö houkuttelee vierailemaan ja edistää henkistä palautumista. Meluisa äänimaisema nostaa ihmisten stressitasoja, kun taas hiljaisuus tai luonnon äänet rauhoittavat.
Lähiluonnon hyvinvointia edistävät ominaisuudet välittyvät moninaisesti koetun ja kosketetun luonnon kautta. Tutkimustulokset korostavat, että moninaisuuden lisäksi huomiota tulee kiinnittää lähiluontoalueiden kokoon, sillä suuremmilla alueilla stressitasoja nostavaa melusaastetta on vähemmän ja niissä ihmiset voivat toteuttaa kaivattuja yksinäisyyden ja hiljaisuuden kokemuksiaan. Lähiluontoa tulisi olla erilaisiin tarpeisiin, sillä hyvinvointivaikutukset lisääntyvät nimenomaan lähiluonnon käytön myötä. Vaikka tulokset korostavat monimuotoisen lähiluonnon hyvinvointivaikutuksia, tarvitaan myös hoidetumpia ja sosiaalista kanssakäymistä tukevia alueita. Konkreettiseen luontokosketukseen tulisi kannustaa. Monimuotoinen lähiluonto ja ihmisten vankka kosketus siihen lisäävät planetaarista terveyttä.
