Nuorten syömishäiriö: varhainen tunnistaminen ja hoito

Abstract

Syömishäiriö on yksi yleisimmistä pitkäaikaisista mielenterveydenhäiriöistä. Nuorilla syömishäiriö kehittyy herkemmin kuin aikuisilla. Syömishäiriön kaut-ta yksilö pyrkii kontrolloimaan jotain toista elämässä olevaa vaihetta tai kriisiä. Suomessa syömishäiriöille on käytössä ICD-10-tautiluokitus. Nuorten syömishäiriön tunnistaminen on vaikeaa muun murrosikään liittyvän kehityksen erottamisesta. Nuoren vanhemmat ovat tärkeässä asemassa sairauden tunnistamisen kannalta. Leimautumisen pelon vuoksi hoitoon hakeutuminen voi kestää jopa useita vuosia.

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui 11 kansainvälisestä ja kotimaisesta vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Aineisto on analysoitu induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää nuorten syömishäiriön varhaiset oireet sekä sen erilaiset hoitomuodot. Opinnäytetyön tavoitteena on konkretisoida syömishäiriön vakavuus ja sen näkymätön eteneminen. Opinnäytetyötä voi hyödyntää alan opiskelijoiden sekä jo valmistuneiden kiinnostuksen ja tietoisuuden lisäämiseksi aiheesta sekä sen ajankohtaisista muutoksista. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat miten tunnistaa syömishäi-riö tehokkaasti sekä millaisia hoitomuotoja syömishäiriölle on.

Tuloksissa nousi esiin varhaisen tunnistamisen sekä varhaisen hoitoon ohjautumisen tärkeys. Syömishäiriön ensioireiksi tunnistettiin muuttunut syömiskäyttäytyminen sekä muuttuneet liikkumistottumukset. Hoidon aloittaminen sairauden alkuvaiheessa takaa paremman ennusteen parantumiselle pitkällä aikavälillä. Tuloksissa hoitomuodot jakautuivat perinteisiin ja uusiin hoitomuotoihin. Uusista hoitomuodoista perhepohjainen hoito oli ehdottomasti tutkituin ja tehokkain. Lisäksi uusien ja perinteisten hoitomuotojen lo-mittainen yhdistyminen on tutkittu olevan tehokas hoitokeino. Johtopäätöksenä ja jatkotutkimusehdotuksena tulevaisuudessa on tarve tietoisuuden lisäämiseen sairaudesta etenkin nuorten vanhemmille, sekä uusien hoitomuotojen käyttöönotto käytännön hoitotyöhön. Uusien hoitomuotojen tehokkuuden tutkiminen pitkällä aikavälillä tulee helpottamaan niiden käytäntöön hyödyntämistä sekä ammattilaisten osaamisen vahvistamista.