Kestävyysraportointi kiinteistösijoitusrahastoissa

Abstract

Kestävyysraportilla tarkoitetaan yhtiön yhteiskuntavastuuta käsittelevää raporttia. Se sisältää ympäristövaikutukset, sosiaaliset vaikutukset sekä hallintotavan. Kestävyysraportointiin liittyy valtavan paljon erilaisia standardeja ja viitekehyksiä, ja sen pakollisuus vaihtelee organisaation koon ja toimialan mukaan. Tässä opinnäytetyössä keskitytään kiinteistösijoitusrahastoihin ja niiden kestävyysraportointiin. Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia ja kartoittaa, mikä on Suomessa toimivien kiinteistösijoitusrahastojen kestävyysraportoinnin nykytila. Tavoitteen saavuttamiseksi työssä on perehdytty kestävyysraportointiin yleisesti, olemassa oleviin standardeihin sekä olennaisuusanalyysiin. Kestävyysraportoinnin aihealueiden lisäksi työn teoriaosuudessa pureudutaan kiinteistösijoitusrahastoihin ja niiden erityispiirteisiin sijoitusinstrumenttina. Kestävyyden aihealueilla on kiinteistörahastoille jo ennen sääntelyä ja raportointivelvoitteita suuri merkitys, sillä tutkimusten mukaan valtaosa sijoittajista ottaa vastuullisuusseikat huomioon sijoituksia tehdessään. Lisäksi kiinteistöjen energiatehokkuus, päästöt ja turvallisuus vaikuttavat suuresti kiinteistöjen arvoon. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä kestävyysraportoinnin merkitys globaalisti on kasvanut viime vuosina huomattavasti, ja sääntely tulee kiristymään lähivuosina velvoittaen jatkossa myös kiinteistösijoitusrahastoja raportoimaan kestävyydestään. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jossa teoreettisena viitekehyksenä toimi kestävyysraportoinnin eri osa-alueet kiinteistösijoitusrahastojen toimintaympäristössä sekä kestävyysraportoinnin merkitys kiinteistösijoitusrahastoille. Aineisto koostui neljästä Suomessa toimivien kiinteistösijoitusrahastojen julkaisemasta kestävyysraportista vuodelta 2024. Tutkimusaineisto on kauttaaltaan julkista ja saatavilla yhtiöiden verkkosivuilla ilman kirjautumista. Tutkimuksessa selvisi, että kiinteistörahastojen kestävyysraportoinnissa on suuria eroavaisuuksia, eikä alalle ole muodostunut Suomessa selkeitä yhteisiä käytäntöjä. Raporttien välillä on niin rakenteellisesti kuin informaatioarvoltaan ja standardien noudattamisen suhteen suurta vaihtelua. Joukossa on laadukkaita raportteja, jotka tarjoavat monipuolisen katsauksen yhtiön vastuullisuuteen, mutta myös raportteja, joissa vastuullisuutta tarkastellaan hyvin yksipuolisesti. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että raportointistandardien laajeneminen kiinteistösijoitusrahastoihin tulee yhtenäistämään kiinteistörahastojen kestävyysraportoinnin nykyistä suhteellisen vaihtelevaa ja sekavaa yleistilaa merkittävästi. Kiinteistörahastojen olisi todennäköisesti hyödyllistä jo nyt lähestyä kestävyysraportointia sen suomien mahdollisuuksien kautta ja noudattaa jotain omaa raportointiaan palvelevaa standardia raportointinsa laadun parantamiseksi.