Esihenkilön työhyvinvointi sosiaalialalla : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Pere, Piia; Andersson, Tuomas (2025)
Pere, Piia
Andersson, Tuomas
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111327940
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111327940
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on muodostaa kokonaiskuva sosiaalialan esihenkilöiden työhyvinvointiin vaikuttavista edistävistä ja haastavista tekijöistä aikaisemman tutkimustiedon perusteella. Tutkimuskysymyksinä ovat: Mitkä tekijät tukevat sosiaalialan esihenkilön työhyvinvointia? Mitkä tekijät aiheuttavat haasteita sosiaalialan esihenkilön työhyvinvoinnille?
Toimeksiantaja on yksityinen sosiaalialan palveluntuottaja, joka tuottaa ympärivuorokautista palveluasumista aikuisille kehitysvammaisille. Opinnäytetyö toteutetaan kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostuu suomalaisista ja kansainvälisistä tutkimuksista, raporteista ja työhyvinvointia käsittelevästä kirjallisuudesta. Aineistoa, joka koski vain sosiaalialan esihenkilöiden työhyvinvointia, oli haasteellista löytää. Tämä johtui siitä, että suurin osa tutkimuksista käsitteli työntekijöiden työhyvinvointia. Tämän vuoksi jatkossa olisikin hyvä käyttää tutkimusresursseja sosiaalialan esihenkilöiden työhyvinvoinnin tutkimiseen.
Teoreettinen viitekehys koostuu työhyvinvoinnin määritelmästä ja sen osa-alueista, esihenkilön tehtävien ja niiden erityispiirteiden määrittelystä sekä esihenkilön työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.
Tulosten perusteella esihenkilön työhyvinvointia tukevat erityisesti toimiva organisaatiokulttuuri, ylemmän johdon ja oman esihenkilön tuki, työ- ja yksityiselämän tasapaino sekä esihenkilön yksilölliset ominaisuudet. Työn mielekkyys, merkityksellisyys ja vaikutusmahdollisuus omaan työhön vahvistavat työssä jaksamista. Haasteita aiheuttavat kuormittavat hallinnolliset velvoitteet, jatkuvat muutokset, aikapaine sekä riittämättömät resurssit. Lisäksi esihenkilön moninainen rooli ja ristiriitaiset odotukset, koettiin kuormittavana.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että esihenkilöiden työhyvinvointi on keskeistä sosiaalialan organisaatioiden toimivuudelle ja henkilöstön jaksamiselle. Sen tukeminen vaatii kokonaisvaltaista huomiota ja toimia organisaatiolta sekä esihenkilön omien voimavarojen vahvistamista. Tuloksia voidaan hyödyntää esihenkilöiden työhyvinvoinnin kehittämisessä sosiaalialalla.
Asiasanat: työhyvinvointi, esihenkilö, sosiaaliala
Toimeksiantaja on yksityinen sosiaalialan palveluntuottaja, joka tuottaa ympärivuorokautista palveluasumista aikuisille kehitysvammaisille. Opinnäytetyö toteutetaan kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostuu suomalaisista ja kansainvälisistä tutkimuksista, raporteista ja työhyvinvointia käsittelevästä kirjallisuudesta. Aineistoa, joka koski vain sosiaalialan esihenkilöiden työhyvinvointia, oli haasteellista löytää. Tämä johtui siitä, että suurin osa tutkimuksista käsitteli työntekijöiden työhyvinvointia. Tämän vuoksi jatkossa olisikin hyvä käyttää tutkimusresursseja sosiaalialan esihenkilöiden työhyvinvoinnin tutkimiseen.
Teoreettinen viitekehys koostuu työhyvinvoinnin määritelmästä ja sen osa-alueista, esihenkilön tehtävien ja niiden erityispiirteiden määrittelystä sekä esihenkilön työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.
Tulosten perusteella esihenkilön työhyvinvointia tukevat erityisesti toimiva organisaatiokulttuuri, ylemmän johdon ja oman esihenkilön tuki, työ- ja yksityiselämän tasapaino sekä esihenkilön yksilölliset ominaisuudet. Työn mielekkyys, merkityksellisyys ja vaikutusmahdollisuus omaan työhön vahvistavat työssä jaksamista. Haasteita aiheuttavat kuormittavat hallinnolliset velvoitteet, jatkuvat muutokset, aikapaine sekä riittämättömät resurssit. Lisäksi esihenkilön moninainen rooli ja ristiriitaiset odotukset, koettiin kuormittavana.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että esihenkilöiden työhyvinvointi on keskeistä sosiaalialan organisaatioiden toimivuudelle ja henkilöstön jaksamiselle. Sen tukeminen vaatii kokonaisvaltaista huomiota ja toimia organisaatiolta sekä esihenkilön omien voimavarojen vahvistamista. Tuloksia voidaan hyödyntää esihenkilöiden työhyvinvoinnin kehittämisessä sosiaalialalla.
Asiasanat: työhyvinvointi, esihenkilö, sosiaaliala
