Puistokäytävien jalankulun ja pyöräliikenteen erotteluratkaisut
Kuustie, Jimi (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111428047
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111428047
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää Tampereen kaupungille ohjeistus puistokäytävien jalankulun ja pyöräliikenteen erotteluratkaisujen valintaan. Työssä selvitettiin, millaisia erottelutapoja voidaan soveltaa erilaisissa puisto- ja viheralueympäristöissä sekä mitkä tekijät ohjaavat sopivan ratkaisun valintaa. Tarkastelu rajattiin tilanteisiin, joissa on jo päätetty erotella jalankulku ja pyöräliikenne.
Työ toteutettiin Tampereen kaupungin toimeksiannosta. Työssä hyödynnettiin kotimaisia ja kansainvälisiä suunnitteluohjeita, kirjallisuutta, asiantuntijahaastatteluja sekä tehtiin case-kohde tarkasteluita Tampereella. Haastatteluja tehtiin Tampereen kaupungin liikennejärjestelmä-, viheralue- ja kunnossapitoyksiköissä sekä Tampereen seudun polkupyöräilijät ry:n edustajien kanssa. Lisäksi haastateltiin sähköpostin välityksellä muiden kaupunkien, kuten Helsingin, Espoon, Vaasan, Joensuun, Oulun ja Turun asiantuntijoita.
Tulosten perusteella puistokäytävien erotteluratkaisuihin vaikuttavat keskeisesti puistotyyppi, käytettävissä oleva tila, väylän hierarkkinen taso, maisemalliset ja luontoarvot sekä kunnossapidon edellytykset. Erottelun tarve korostuu erityisesti seudullisilla pääreiteillä ja esteettömyyden erikoistason reiteillä. Rakennetuissa puistoissa suositaan rakenteellisia erottelutapoja, kun taas luonnonmukaisissa ja avoimissa viheralueissa kevyemmät ja maisemaan sopeutuvat ratkaisut ovat usein tarkoituksenmukaisempia.
Opinnäytetyön tuotoksena laadittiin päätöksenteon tueksi ohjeistus, joka auttaa suunnittelijoita valitsemaan sopivan erottelutavan eri puistoympäristöissä. Ohje yhdistää ekologiset, liikenteelliset, maisemalliset ja kunnossapidon näkökulmat ja tarjoaa yhtenäisen toimintamallin erotteluratkaisujen suunnitteluun. Työ tukee Tampereen kaupungin tavoitteita kehittää korkeatasoisia, turvallisia ja viihtyisiä jalankulun ja pyöräilyn reittejä myös viheralueilla.
Työ toteutettiin Tampereen kaupungin toimeksiannosta. Työssä hyödynnettiin kotimaisia ja kansainvälisiä suunnitteluohjeita, kirjallisuutta, asiantuntijahaastatteluja sekä tehtiin case-kohde tarkasteluita Tampereella. Haastatteluja tehtiin Tampereen kaupungin liikennejärjestelmä-, viheralue- ja kunnossapitoyksiköissä sekä Tampereen seudun polkupyöräilijät ry:n edustajien kanssa. Lisäksi haastateltiin sähköpostin välityksellä muiden kaupunkien, kuten Helsingin, Espoon, Vaasan, Joensuun, Oulun ja Turun asiantuntijoita.
Tulosten perusteella puistokäytävien erotteluratkaisuihin vaikuttavat keskeisesti puistotyyppi, käytettävissä oleva tila, väylän hierarkkinen taso, maisemalliset ja luontoarvot sekä kunnossapidon edellytykset. Erottelun tarve korostuu erityisesti seudullisilla pääreiteillä ja esteettömyyden erikoistason reiteillä. Rakennetuissa puistoissa suositaan rakenteellisia erottelutapoja, kun taas luonnonmukaisissa ja avoimissa viheralueissa kevyemmät ja maisemaan sopeutuvat ratkaisut ovat usein tarkoituksenmukaisempia.
Opinnäytetyön tuotoksena laadittiin päätöksenteon tueksi ohjeistus, joka auttaa suunnittelijoita valitsemaan sopivan erottelutavan eri puistoympäristöissä. Ohje yhdistää ekologiset, liikenteelliset, maisemalliset ja kunnossapidon näkökulmat ja tarjoaa yhtenäisen toimintamallin erotteluratkaisujen suunnitteluun. Työ tukee Tampereen kaupungin tavoitteita kehittää korkeatasoisia, turvallisia ja viihtyisiä jalankulun ja pyöräilyn reittejä myös viheralueilla.