Kohti parempia ratkaisuja : tahdosta riippumaton hoito ja psykoottinen potilas ensihoidossa
Heikkinen, Tuomas (2025)
Heikkinen, Tuomas
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111428059
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111428059
Tiivistelmä
Mielenterveysongelmat ja niihin liittyvät ensihoitotehtävät ovat tilastollisesti kasvussa. Psykoosiepäily käynnistää usein tahdosta riippumattoman hoidon prosessin, johon myös ensihoitajat osallistuvat. Kokemuksien mukaan psykoottisuus ja tahdosta riippumaton hoito koetaan ensihoidossa vaikeaksi aiheeksi. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena ja ainoana tutkimuskysymyksenä oli selvittää, mitä tahdosta riippumattomasta hoidosta ja psykoottisista potilaista ensihoidon kontekstissa on aiemmin tutkittu. Tavoitteena oli kehittää psykoottisten potilaiden kannalta parempia ratkaisuja ensihoitoon sekä tahdosta riippumattoman hoidon prosessiin ensihoitajan näkökulmasta. Työn toimeksiantajana toimi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Katsaukseen valittiin 17 tieteellistä, vertaisarvioitua englanninkielistä artikkelia, jotka täyttivät ennalta määritellyt sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Aineistolle tehtiin teemoitteluun perustuva analyysi. Analyysissä nousi esiin neljä pääteemaa: toiminnan laillisuus, toiminnallinen yhteistyö, ensihoitajan psykiatrinen osaaminen sekä koulutuksen ja jatkuvan oppimisen merkitys. Teoreettinen viitekehys muodostettiin vasta kirjallisuuskatsauksen ja analyysin jälkeen, ja tuloksia peilattiin siihen kehitysehdotusten löytämiseksi.
Tulosten perusteella ensihoitajien rooli tahdosta riippumattomassa hoidossa perustuu toiminnan lainmukaisuuteen, jossa korostuvat ihmisoikeudet ja kaikkien osapuolten oikeusturva. Psykoosi tulisi nähdä osana laajempaa mielenterveyskriisiä. Jokainen ensihoitaja voi kehittää toimintaansa psykoottisen potilaan kohtaamisessa. Tämä on mahdollista henkilökohtaisen psykiatrisen osaamisen kautta, jota vahvistetaan sekä rakenteellisesti koulutuksella että itsenäisellä, ennakkoluulottomalla kehittämisellä.
Jatkotutkimuksessa tulisi keskittyä vastavalmistuneiden ensihoitajien kokemuksiin psykoottisten potilaiden kohtaamisesta sekä tutkia enemmän psykoottisten henkilöiden näkemyksiä paremmasta ensihoidon mielenterveys-hoidosta. Mental health issues and paramedic assignments related to mental health are both increasing statistically. The suspicion of psychosis often initiates the process of involuntary commitment, in which paramedics also play a role. Paramedics often find psychosis and involuntary treatment to be challenging aspects of their work. The purpose and the sole research question of this thesis was to investigate what has been studied about involuntary commit-ment and psychotic patients in the context of paramedic care. The aim was to develop improved practices for treating psychotic patients in prehospital paramedic care and for managing the involuntary commitment process from the paramedic’s perspective. The work was commissioned by South-Eastern Finland University of Applied Sciences.
A descriptive literature review was used as the research method. Seventeen peer-reviewed studies in English were selected based on predefined inclusion and exclusion criteria. Thematic analysis was conducted on the selected material. Four main themes emerged from the analysis: legality of practice, operational cooperation, paramedics’ psychiatric competences, and the importance of training and continuous learning. The theoretical framework was constructed only after completing the literature review and analysis. The findings were compared with the theoretical framework to identify development suggestions.
The results indicate that paramedics’ involvement in involuntary commitment is grounded in legal procedures, emphasizing human rights and the legal protection of all parties. Psychosis should be viewed as part of a broader mental health crisis. Every paramedic can contribute to better care for psychotic patients. This is made possible through personal psychiatric competencies, which are enhanced by structured training and continuous, open-minded self-development.
Future research should focus on the experiences of newly qualified paramedics working with psychotic patients, as well as the perspectives of individuals with psychotic disorders regarding improved prehospital care.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Katsaukseen valittiin 17 tieteellistä, vertaisarvioitua englanninkielistä artikkelia, jotka täyttivät ennalta määritellyt sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Aineistolle tehtiin teemoitteluun perustuva analyysi. Analyysissä nousi esiin neljä pääteemaa: toiminnan laillisuus, toiminnallinen yhteistyö, ensihoitajan psykiatrinen osaaminen sekä koulutuksen ja jatkuvan oppimisen merkitys. Teoreettinen viitekehys muodostettiin vasta kirjallisuuskatsauksen ja analyysin jälkeen, ja tuloksia peilattiin siihen kehitysehdotusten löytämiseksi.
Tulosten perusteella ensihoitajien rooli tahdosta riippumattomassa hoidossa perustuu toiminnan lainmukaisuuteen, jossa korostuvat ihmisoikeudet ja kaikkien osapuolten oikeusturva. Psykoosi tulisi nähdä osana laajempaa mielenterveyskriisiä. Jokainen ensihoitaja voi kehittää toimintaansa psykoottisen potilaan kohtaamisessa. Tämä on mahdollista henkilökohtaisen psykiatrisen osaamisen kautta, jota vahvistetaan sekä rakenteellisesti koulutuksella että itsenäisellä, ennakkoluulottomalla kehittämisellä.
Jatkotutkimuksessa tulisi keskittyä vastavalmistuneiden ensihoitajien kokemuksiin psykoottisten potilaiden kohtaamisesta sekä tutkia enemmän psykoottisten henkilöiden näkemyksiä paremmasta ensihoidon mielenterveys-hoidosta.
A descriptive literature review was used as the research method. Seventeen peer-reviewed studies in English were selected based on predefined inclusion and exclusion criteria. Thematic analysis was conducted on the selected material. Four main themes emerged from the analysis: legality of practice, operational cooperation, paramedics’ psychiatric competences, and the importance of training and continuous learning. The theoretical framework was constructed only after completing the literature review and analysis. The findings were compared with the theoretical framework to identify development suggestions.
The results indicate that paramedics’ involvement in involuntary commitment is grounded in legal procedures, emphasizing human rights and the legal protection of all parties. Psychosis should be viewed as part of a broader mental health crisis. Every paramedic can contribute to better care for psychotic patients. This is made possible through personal psychiatric competencies, which are enhanced by structured training and continuous, open-minded self-development.
Future research should focus on the experiences of newly qualified paramedics working with psychotic patients, as well as the perspectives of individuals with psychotic disorders regarding improved prehospital care.
