Impro soikoon! : klassisen musiikin huilistien kokemuksia improvisoinnin hyödyistä
Kämi, Serafiina (2025)
Kämi, Serafiina
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111628171
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111628171
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten klassisen musiikin huilunsoitonopiskelija kokee hyötyvänsä improvisoinnin harjoittelusta osana omaa oppimistaan ja muusikkouttaan.
Tutkimus toteutettiin improvisaatiotyöpajoina, joihin osallistui huilistiopiskelijoita TAMKin musiikin koulutusohjelmasta sekä Tampereen konservatoriosta. Opiskelijoita oli yhteensä kahdeksan. Työpajat toteutettiin 2–3 tunnin sessioina, TAMKin opiskelijoille niitä pidettiin neljä ja konservatoriolaisille kolme. Tutkija piti itse työpajat. Tutkimukseen kuului alku- ja loppuhaastattelu, joissa kartoitettiin opiskelijoiden improvisointikokemukset ennen työpajoja sekä kokemukset niiden jälkeen. Tutkija teki myös havaintoja työpajojen aikana. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin teemoittelua käyttäen.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että improvisointitaitojen harjoittaminen tuotti opiskelijoille monia positiivisia vaikutuksia. Sen hyötyinä ilmeni teknisiä, taiteellisia, emotionaalisia sekä pedagogisia taitoja. Erityisesti korostui opiskelijoiden lisääntynyt rohkeus uuden kokeiluun sekä väärien äänien pelon väheneminen. Se vaikutti tukevan myös metataitoja, kuten luovuutta, epävarmuuden sietoa, vuorovaikutustaitoja ja itseluottamusta. Tulosten perusteella improvisoinnilla tulisi olla vakiintunut asema klassisen musiikin oppilaitoksissa.
Tutkimus toteutettiin improvisaatiotyöpajoina, joihin osallistui huilistiopiskelijoita TAMKin musiikin koulutusohjelmasta sekä Tampereen konservatoriosta. Opiskelijoita oli yhteensä kahdeksan. Työpajat toteutettiin 2–3 tunnin sessioina, TAMKin opiskelijoille niitä pidettiin neljä ja konservatoriolaisille kolme. Tutkija piti itse työpajat. Tutkimukseen kuului alku- ja loppuhaastattelu, joissa kartoitettiin opiskelijoiden improvisointikokemukset ennen työpajoja sekä kokemukset niiden jälkeen. Tutkija teki myös havaintoja työpajojen aikana. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin teemoittelua käyttäen.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että improvisointitaitojen harjoittaminen tuotti opiskelijoille monia positiivisia vaikutuksia. Sen hyötyinä ilmeni teknisiä, taiteellisia, emotionaalisia sekä pedagogisia taitoja. Erityisesti korostui opiskelijoiden lisääntynyt rohkeus uuden kokeiluun sekä väärien äänien pelon väheneminen. Se vaikutti tukevan myös metataitoja, kuten luovuutta, epävarmuuden sietoa, vuorovaikutustaitoja ja itseluottamusta. Tulosten perusteella improvisoinnilla tulisi olla vakiintunut asema klassisen musiikin oppilaitoksissa.
