Luonnonhoidon toteutuminen pienvesien suojavyöhykkeillä päätehakkuissa : tapaustutkimus Lempäälän kunnan alueella

Abstract

Opinnäytetyössä selvitettiin pienvesien suojavyöhykkeiden luonnonhoidollista tilaa uudistushakkuiden jälkeen. Työ toteutettiin Suomen metsäkeskuksen hallinnoimalle Vauhtia talousmetsien luonnonhoitoon Pirkanmaalla -hankkeelle.

Pienvesien tila Suomessa on heikko. Metsätalouden vaikutukset pienvesien heikkoon tilaan ovat kiistattomat. Pienvesien suojavyöhykkeet ovat metsänkäsittelyssä jätettyjä puustoisia alueita pienvesien ja vesistöjen viereen. Näiden vyöhykkeiden tarkoituksena on vähentää metsätalouden toimenpiteiden aiheuttamia haittoja vesien laadulle, luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle.

Tutkimuksessa tarkasteltiin virtavesi- ja lampikohteiden suojavyöhykkeitä Lempäälän alueella. Menetelminä käytettiin maastomittauksia, maastohavaintoja ja paikkatietoaineistoja, joista hyödynnettiin maanpinnan kosteutta ja eroosioherkkyyttä kuvaavia aineistoja.

Tulokset osoittivat selviä eroja lampikohteiden ja virtavesien välillä. Lampikohteilla suojavyöhykkeet olivat kauttaaltaan sertifikaattien mukaisia, käsittelemättömiä ja monimuotoisia. Virtavesillä tilanne oli huomattavasti heikompi. Puolella kohteista ei ollut suojavyöhykettä lainkaan. Osalla leveys jäi alle sertifi-kaattikriteeristön minimivaatimuksen eli alle 10 metrin. Lisäksi maanmuokkaus ulottui paikoin vain metrin päähän uomasta.

Maastossa tehdyt havainnot kertovat, että nykyiset suojavyöhykkeiden toteutukset eivät turvaa riittävästi monimuotoisuutta eivätkä ekosysteemitoimintoja. Kansainvälisten tutkimusten mukaan ekologisesti kestävä suojavyöhyke tulisi olla leveydeltään vähintään 25–30 metriä.

Pienvesien suojavyöhykkeiden toteutuksessa on parantamisen varaa erityisesti virtavesikohteilla. Ratkaisuksi esitetään vaihtelevan levyisiä suojavyöhykkeitä: kosteille ja vähätuottoisille maille voidaan jättää leveämpi vyöhyke, kun taas kuivemmille maille riittää kapeampi. Paikkatietoaineistojen hyödyntäminen metsänkäsittelyn suunnittelussa voisi auttaa kohdentamaan toimenpiteet oikein, lisätä ekologista vaikuttavuutta ja tukea pienvesien monimuotoisuuden turvaamista ilman merkittäviä lisäkustannuksia.

Small water protection zones are forested strips left alongside small waters bodies during forest operations. Their purpose is to reduce the harmful effects of forestry on water quality, biodiversity, and landscape values.

This thesis examined the ecological condition of small water protection zones following regeneration fellings. The study was commissioned by the project “Vauhtia talousmetsien luonnonhoitoon Pirkanmaalla”, coordinated by the Finnish Forest Centre.

The study focused on protection zones around stream and pond sites in the Lempäälä region, southern Finland. The research methods included field measurements, field observations, and spatial data analysis, utilising datasets that described soil moisture and erosion susceptibility.

The results revealed clear differences between ponds and streams. At pond sites, protection zones met certification requirements and supported biodiver-sity. At stream sites the situation was significantly weaker. Half of the sites had no protection zone at all, and in several cases the width was below 10 metres. Field observations supported international findings indicating that a 10-metre buffer does not sufficiently safeguard biodiversity or ecosystem functions.

The implementation of small water protection zones requires improvement, particularly at stream sites. Variable-width buffer zones are recommended – wider on wet, low-productive soils and narrower on drier ones. The use of spatial data in forest management planning could enhance the targeting of measures, improve ecological effectiveness, and support the conservation of small water ecosystems without substantial additional costs.