Työnohjaus verkostojohtamisen tukena: projektipäälliköiden näkemyksiä työnohjauksen tarpeista verkostojohtamisen tueksi

Abstract

Verkostojohtamisen merkitys on kasvanut työelämän muuttuessa yhä monialaisemmaksi ja verkostomaisemmaksi. Johtajuus toteutuu usein tilanteissa, joissa muodollinen valta on rajallista, mutta vastuu kokonaisuuden toimivuudesta suuri. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia työnohjaustarpeita verkostoissa toimivilla projektipäälliköillä oli ja miten työnohjausta voitaisiin hyödyntää heidän työnsä tukena verkostojohtamisen kontekstissa.

Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineisto kerättiin viideltä kansallisessa verkostohankkeessa projektipäällikkönä toimivalta asiantuntijalta puolistrukturoiduin teemahaastatteluin. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tulosten perusteella verkostojohtamisen haasteet liittyvät ensisijaisesti inhimilliseen ja sosiaaliseen osaamisen osa-alueisiin. Tuloksista muodostui neljä teemakokonaisuutta; johtaminen, työhyvinvointi, ammatillinen kehittyminen ja vuorovaikutus. Työnohjaus nähtiin tarpeellisena tukimuotona työstä palautumiselle, oman toiminnan tarkastelemiselle ja ammatillisen identiteetin vahvistamiselle. Työnohjaus koettiin tarpeelliseksi etenkin reflektiivisen oppimisen mahdollistajana sekä oman verkostojohtajuusroolin jäsentäjänä.

Johtopäätöksenä todettiin, että systemaattinen työnohjaus soveltuu hyvin verkostohankkeissa toimivien projektipäälliköiden työn tukemiseen ja kuormituksen vähentämiseen. Työnohjauksella voidaan vastata erityisesti työn inhimillisiin ja vuorovaikutuksellisiin haasteisiin sekä tukea reflektiivistä ja itseohjautuvaa johtajuutta. Työnohjauksen nähtiin edistävän sekä johtajan yksilöllistä työhyvinvointia että välillisesti verkoston toimivuutta. Jatkotutkimusta tarvitaan verkostojohtajien työnohjauksen vaikutuksista pitkällä aikavälillä, sen eri toteutusmuodoista ja siitä, miten ohjaus voidaan integroida osaksi projektien johtamisen tukirakenteita.

The importance of network management has grown as working life has become increasingly multidisciplinary and network-like. Leadership is often realized in situations where formal power is limited, but responsibility for the functioning of the whole is high. The aim of the study was to find out what kind of clinical supervision needs project managers operating in networks and how the supervision could be utilized to support their work in the context of network management.

The study was carried out as a qualitative interview study. The data was collected from five experts working as project managers in a national network project through semi-structured thematic interviews. The data was analyzed using theory-guided content analysis.

Based on the results, the challenges of network management are primarily related to human and social areas of competences. The results formed four thematic entities: leadership, well-being at work, professional development and interaction. Clinical supervision was seen as a necessary form of support for recovering from work, examining one's own activities and strengthening professional identity. Clinical supervision was felt to be necessary, especially as an enabler of reflective learning and as a structuring of one's own network leadership role.

The conclusion was that systematic clinical supervision is well suited to supporting the work of project managers working in network projects and reducing workload. Supervision responds particularly to the human and interactional challenges of work and supports reflective and self-directed leadership. Supervision was seen to promote both the individual well-being of the manager and indirectly the functionality of the network. Further research is needed on the long-term effects of supervision of network managers, its´ different forms of implementation and how supervision can be integrated into the support structures of project management.