Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaavien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työhyvinvoinnin tukeminen

Abstract

Lapsiin kohdistuva väkivalta on edelleen merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, jonka vaikutukset ulottuvat myös niihin ammattilaisiin, jotka työssään kohtaavat lasten traumaattisia kokemuksia. Jatkuva altistuminen traumaattisille tapahtumille aiheuttaa sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia ammattilaisten työhyvinvoinnille. Työperäisen kuormittumisen riskitekijät ovat laajasti tunnettuja, mutta laadullisen tutkimuksen vähäisyys rajoittaa ymmärrystämme ammattilaisten subjektiivisista kokemuksista sekä niistä selviytymiskeinoista, joita ammattilaiset hyödyntävät työhyvinvointinsa ylläpitämiseksi.

Opinnäytetyön työelämäkumppanina toimi THL:n Barnahus-hanke. Työn tarkoituksena oli selvittää, millaisia työhyvinvoinnin haasteita ammattilaiset kokevat kohdatessaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, sekä millaisia selviytymiskeinoja ja organisaation tukitoimia työhyvinvoinnin vahvistamiseksi tarvitaan. Tavoitteena oli tuoda esiin ammattilaisten kokemuksia ja tuottaa tietoa, jonka avulla organisaatiot voivat kehittää käytäntöjään ja tukea työntekijöidensä työhyvinvointia. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin ryhmähaastattelua. Aineistonanalyysiin käytettiin aineistolähtöistä teema-analyysiä.

Tutkimuksen mukaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaavien ammattilaisten työhyvinvointi rakentuu henkilökohtaisista voimavaroista, ammattitaidosta, psykologisesta turvallisuudesta ja toimivista rakenteista. Keskeisiä suojaavia tekijöitä ovat itsesäätely, reflektio, työn merkityksellisyys, myötätuntotyytyväisyys, traumatietoisuus ja moniammatillinen yhteistyö. Työhyvinvointia uhkaavat erityisesti rakenteelliset kuormitustekijät, kuten resurssien riittämättömyys, jatkuvat muutokset ja tukipalveluiden heikkeneminen, mikä korostaa ammattilaisen henkilökohtaisen vastuun rinnalla organisaation vastuun ja tukirakenteiden merkitystä työhyvinvoinnille. Tulevaisuudessa olisi tärkeää selvittää, miten organisaatiot voivat tukea ammattilaisia, jotka kohtaavat työssään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Työotteiden, traumatietoisuuden ja stigman vaikutusten tutkiminen syventäisi ymmärrystä työhyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Violence against children remains a significant societal issue, with far-reaching consequences that also affect professionals who encounter children's traumatic experiences in their work. Continuous exposure to traumatic events can have both positive and negative impacts on employees' occupational well-being. The working life partner for this thesis was the Barnahus project coordinated by the Finnish Institute for Health and Welfare.

The purpose of the study was to examine the key challenges to occupational well-being experienced by professionals who encounter violence against children in their work. The goal was to highlight professionals’ experiences and produce knowledge about the coping mechanisms and concrete measures that promote the well-being of professionals working with child victims of violence. This information can help organisations develop their practices and strengthen employee well-being. The thesis was conducted as a qualitative study, and data were collected through group interviews. The data were analysed using data-driven thematic analysis.

According to the study, the occupational well-being of professionals who encounter violence against children is built upon personal resources, professional competence, psychological safety, and functional structures. Key protective factors include self-regulation, reflection, trauma awareness, a sense of meaningful work, compassion satisfaction, and multidisciplinary collaboration. Occupational well-being is particularly threatened by structural stressors such as insufficient resources, constant changes, and the weakening of support services. This highlights the importance of organisational responsibility and supportive frameworks alongside the individual responsibility of professionals.