Puulajiston muutos Heinolan kaupungin metsissä ilmastonmuutoksen seurauksena: jalojen puiden kasvatus ja sopeutuminen

Abstract

Työssä selvitettiin mahdollisuuksia monipuolistaa puulajivalikoimaa metsänviljelyssä, erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutusten näkökulmasta. Metsätaloudessa kuusi on ollut yksi tärkeimmistä puulajeista, mutta sen elinvoimaisuus ja taloudellinen arvo ovat heikkenemässä muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. Mänty ja koivu eivät sovellu reheville kasvupaikoille, eikä metsämaa voi kehittyä niiden varassa kahden puulajin seoksessa. Tilalle tarvitaan vaihtoehtoja, joilla voidaan turvata metsien ekologinen kestävyys, taloudellinen kannattavuus sekä kulttuurisesti merkittävät metsänhoitokäytännöt.

Työssä tutkittiin, mitkä kotimaiset jalot lehtipuut toimisivat vaihtoehtona kuuselle, männylle ja koivulle rehevimmillä metsämailla jalopuumetsinä tai sekametsinä. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko taloudelliset tuotot säilyttää nykytasolla samalla, kun metsien monimuotoisuus ja ekologinen vakaus paranevat. Opinnäytetyössä käsitelltiin etelä- ja hemiboreaalisia jaloja lehtipuita, kuten euroopanpyökkiä (Fagus sylvatica), kynäjalavaa (Ulmus laevis), lehtosaarnea (Fraxinus excelsior), metsälehmusta (Tilia cordata), metsätammea (Quercus robur), metsävaahteraa (Acer platanoides), talvitammea (Quercus petraea), valkopyökkiä (Carpinus betulus) ja vuorijalavaa (Ulmus glabra).

Työ perustui Heinolan kaupungin toimeksiantoon. Kyselyssä selvitettiin metsien omistajien ja käyttäjien hyväksyntää valokuvissa näkyville luonnontilaisen kaltaisille jalopuumetsille perinteisten metsien sijaan. Kirjallisuuskatsaus käsitteli ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsiin, Heinolan metsien tilannetta, jalopuumetsien tarvetta ja tarkoitusta, jalojen lehtipuiden kasvupaikan vaatimuksia, soveltamista ja levinneisyyttä sekä taloudellista käyttöpaikkaa ja arvoa. Paikkatieto-ohjelmistossa Heinolan kaupungin metsäsuunnitelman avulla luotiin kartta, jossa esitettiin kohteet jalopuu- ja sekametsien viljelylle.

Kyselytulosten perusteella jalopuumaisemat ovat hyvin viihtyisiä. Jalopuumetsien arvioinnin mukaisesti ensisijaisesti suositeltavaa olivat metsät, jotka koostuvat kahdesta tai kolmesta puulajista, joista vähintään yksi on jalo lehtipuu ja yksi perinteinen puulaji. Suosittuja yhdistelmiä olivat euroopanpyökki ja kuusi; lehmus, valkopyökki ja koivu; tammi, mänty ja kuusi sekä tammi ja mänty. Tutkimus osoitti, että sopivimmat kasvupaikat jalopuumetsien viljelylle ovat avohakkuiden alueet lehtomaisilla kankailla tai lehdoilla. Osa jaloista lehtipuista viihtyy varjossa osan tai koko elinaikansa, ja siksi ne voivat olla sopivia täydentämään pienaukkoja perinteisissä metsissä, jotka syntyvät tuhojen seurauksena tai ovat jatkuvan kasvatuksen menetelmän osana.

Asiasanat: jalo puu, jalopuumetsä, sekametsä, metsäsuunnittelu, metsänviljely, sekaviljely, ilmastonmuutos

This thesis explored the possibilities for diversifying tree species in forest cultivation, with emphasis on climate change. In Finnish forestry, spruce has been important, but its vitality and economic value are declining under changing climatic conditions. Pine and birch are unsuitable for fertile sites, and forest soils cannot develop sustainably with only these two species. Therefore, alternative species are needed to ensure ecological sustainability, economic viability, and the continuation of culturally significant forest management practices.

The study examined which native noble hardwood species could serve as alternatives to spruce, pine, and birch on fertile soils, either as planted stands or mixed forests. The goal was to determine whether economic returns could be maintained while improving forest biodiversity and ecological stability. The thesis focused on boreal and hemiboreal noble hardwoods such as European beech (Fagus sylvatica), European white elm (Ulmus laevis), European ash (Fraxinus excelsior), small-leaved lime (Tilia cordata), pedunculate oak (Quercus robur), Norway maple (Acer platanoides), sessile oak (Quercus petraea), hornbeam (Carpinus betulus), and wych elm (Ulmus glabra).

The thesis was commissioned by the City of Heinola. A survey assessed forest owners’ and users’ approval of noble hardwood and mixed forests shown via photographs as alternatives to conventional silvicultural landscapes. The literature review covered climate change impacts, Heinola’s forest status, the rationale for noble hardwood stands, site requirements, distribution, applicability, and economic uses. Using GIS with Heinola’s forest plan, a map was created to identify suitable sites for noble hardwood and mixed forest cultivation.

According to the survey results, noble hardwood landscapes were considered highly appealing. The assessment indicated that stands composed of two or three species, including at least one noble hardwood and one traditional species, were the most recommended. Popular combinations included European beech and spruce; lime, hornbeam, and birch; oak, pine, and spruce as well as oak and pine. The study showed that the most suitable sites for noble hardwood stands were clear-cut areas on herb-rich heath forests or groves. Several noble hardwood species tolerate shade during part or all of their lifespan, making them suitable for filling gaps in silvicultural landscapes caused by natural disturbances or as part of continuous cover forestry.

Keywords: noble hardwood, hardwood forest, hardwood stand, mixed forest, forest planning, silviculture, mixed silviculture, climate change