Poliisin virkaeläinlääkäreille antaman virka-avun maksullisuus sekä kyseisen toimintamallin asianmukaisuus valtion varojen käyttöä ja viranomaistoiminnan asianmukaisuutta koskevan sääntelyn valossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tarkastella poliisin virkaeläinlääkäreille antaman virka-avun maksullisuutta ja toimintamallin asianmukaisuutta valtion varojen käytön ja viranomaistoiminnan asianmukaisuutta koskevan sääntelyn näkökulmasta. Opinnäyteyössä selvitetään, millaisena virka-apu virkaeläinlääkäreiden näkökulmasta koetaan, miten valtion varojen käyttöä voisi tässä asiassa tehostaa, sekä miten toimintaa voisi parantaa ja kehittää.

Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena survey-tutkimuksen keinoin, jossa oli mukana sekä avoimia kysymyksiä että mitta-asteikkoa hyödyntäviä kysymyksiä. Tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva virkaeläinlääkäreiden mielipiteistä poliisin antamasta virka-avusta ja sen maksullisuudesta, ja mahdollisuuksien mukaan saada heiltä kehittämisehdotuksia.

Tulosten mukaan virkaeläinlääkärit pitävät poliisin antamaa virka-apua tärkeänä osana eläinsuojeluvalvontaa ja oman työnsä turvallisuutta. Virka-apua pyydetään useimmiten tilanteissa, joissa tarkastuksen kohteena oleva henkilö tai olosuhteet arvioidaan ennalta mahdollisesti uhkaaviksi. Vaikka yhteistyö poliisin kanssa koettiin pääosin toimivaksi, vastauksista ilmeni myös eroja virka-avun saatavuudessa ja alueellisissa käytännöissä.

Maksukäytäntöjä pidettiin monivaiheisina ja osin byrokraattisina, mutta suurin osa vastaajista arvioi järjestelmän toimivan teknisesti hyvin. Kuitenkin moni vastaaja toivoi, että virka-apu olisi viranomaisten välillä maksutonta, koska sekä poliisi että virkaeläinlääkärit hoitavat yhteiskunnallista tehtävää eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Lisäksi sääntelyn koettiin olevan osin epäselvää ja epätasaista eri alueilla, mikä heikentää yhteistyön sujuvuutta ja oikeudenmukaisuuden kokemusta.

Vastausten perusteella virka-apujärjestelmää tulisi kehittää selkeämmäksi, hallinnollisesti kevyemmäksi ja yhdenmukaisemmaksi valtakunnallisesti. Erityisesti virka-avun maksukäytäntöjä, viranomaisyhteistyötä ja ohjeistusta olisi tarpeen tarkastella uudelleen, jotta resurssien käyttö olisi tehokkaampaa ja virkaeläinlääkäreiden työ turvallisempaa.