Organisation, samarbete och miljöengagemang – en studie av åtta finländska industriparker

Abstract

Denna studie undersöker hur åtta finländska industriparker är organiserade och hur de samarbetar och gemensamt engagerar sig i miljöfrågor. Industriparkerna analyseras utifrån organisatoriska strukturer, samarbetsformer och miljöengagemang. Särskilt fokus läggs på hur dessa faktorer samverkar.

Resultaten visar att formella organisationsstrukturer, såsom föreningar och aktiebolag, skapar tydligare styrning och främjar tätare samarbete. Koordination och facilitation framträder som avgörande för att samverkan ska fungera över tid, medan avsaknad av en neutral samordnande funktion riskerar att begränsa samarbetet till informella kontakter. Miljöengagemanget varierar mellan aktörer, där mindre företag ofta motiveras av lärande och gemensamma lösningar, medan stora industrier främst deltar för informationsutbyte. Kommunens medverkar varierar. Kommunalt deltagande är vanligare där kommunen äger mark och infrastruktur, medan frånvaro ofta uppstår vid privatisering. Studien identifierar även att gemensamma investeringar förekommer i begränsad omfattning och uteslutande i formellt organiserade parker. Tillit, gemensam nytta och tematiskt fokus framstår som centrala faktorer för långsiktig samverkan.

Syftet med studien var att mot organisationsteori, nätverksteori och engagemangs- och motivationsteori jämföra industriparkernas organisationer, samarbetsformer och miljöengagemang. Det gjordes genom litteraturstudier, rapportanalys, intervjuer och komparativa fallstudier. Analysen strukturerades kring fem teman: organisationsstruktur, samarbetsformer, miljöengagemang, kommunal medverkan och framtidsvisioner. Genom denna metodik identifierades samband mellan organisatorisk struktur och förekomsten av samarbete och miljöengagemang, vilket utmynnar i praktiska rekommendationer för att stärka industriparkernas organisation och aktörernas gemensamma arbete.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten kahdeksan suomalaista teollisuuspuistoa on organisoitu ja miten ne tekevät yhteistyötä ja sitoutuvat yhteisesti ympäristökysymyksiin. Teollisuuspuistoja analysoidaan organisatoristen rakenteiden, yhteistyömuotojen ja ympäristösitoutumisen näkökulmasta, erityisesti keskittyen siihen, miten nämä tekijät vaikuttavat toisiinsa.

Tulokset osoittavat, että muodolliset organisaatiorakenteet, kuten yhdistykset ja osakeyhtiöt, luovat selkeämmän ohjauksen ja edistävät tiiviimpää yhteistyötä. Koordinointi ja fasilitointi nousevat keskeisiksi tekijöiksi pitkäjänteisen yhteistyön onnistumisessa, kun taas neutraalin koordinoivan toimijan puuttuminen voi rajoittaa yhteistyön epävirallisiin kontakteihin. Ympäristösitoutuminen vaihtelee toimijoiden kesken: pienemmät yritykset motivoituvat usein oppimisesta ja yhteisistä ratkaisuista, kun taas suuret teollisuustoimijat osallistuvat pääasiassa tiedonvaihdon vuoksi. Kuntien osallistuminen vaihtelee. Aktiivinen rooli on yleisempää, kun kunta omistaa maa-alueita ja infrastruktuuria, kun taas yksityistäminen johtaa usein poissaoloon. Tutkimus osoittaa myös, että yhteiset investoinnit ovat vähäisiä ja esiintyvät vain muodollisesti organisoiduissa puistoissa. Luottamus, yhteinen hyöty ja temaattinen fokus ovat keskeisiä tekijöitä pitkäaikaiselle yhteistyölle.

Tutkimuksen tavoitteena oli vertailla teollisuuspuistojen organisaatioita, yhteistyömuotoja ja ympäristösitoutumista organisaatioteorian, verkostoteorian sekä sitoutumis- ja motivaatioteorian näkökulmasta. Tämä toteutettiin kirjallisuuskatsauksen, raporttianalyysin, haastattelujen ja vertailevien tapaustutkimusten avulla. Analyysi jäsennettiin viiden teeman ympärille: organisaatiorakenne, yhteistyömuodot, ympäristösitoutuminen, kuntien osallistuminen ja tulevaisuuden visiot. Näiden avulla tunnistettiin yhteyksiä organisaatiorakenteen ja yhteistyön sekä ympäristösitoutumisen välillä, mikä johti käytännön suosituksiin teollisuuspuistojen organisaatioiden ja toimijoiden yhteisen työn vahvistamiseksi.

This study examines how eight Finnish industrial parks are organized and how they collaborate and jointly engage in environmental issues. The parks are analysed in terms of organizational structures, forms of cooperation, and environmental engagement, with a particular focus on how these factors interact.

The findings show that formal organizational structures, such as associations and limited companies, provide clearer governance and foster closer collaboration. Coordination and facilitation emerge as critical for sustained cooperation, while the absence of a neutral coordinating function risks limiting collaboration to informal contacts. Environmental engagement varies among actors: smaller companies are often motivated by learning and shared solutions, whereas large industries primarily participate for information exchange. Municipal involvement also varies. Active participation is more common where municipalities own land and infrastructure, while privatization often leads to their absence. The study further identifies that joint investments occur only to a limited extent and exclusively in formally organized parks. Trust, shared benefits, and thematic focus are key factors for long-term collaboration.

The aim of the study was to compare the organization, cooperation forms, and environmental engagement of industrial parks through the lens of organizational theory, network theory, and engagement and motivation theory. This was achieved through literature reviews, document analysis, interviews, and comparative case studies. The analysis was structured around five themes: organizational structure, cooperation forms, environmental engagement, municipal involvement, and future visions. Using this approach, the study identifies links between organizational structure and the presence of collaboration and environmental engagement, resulting in practical recommendations to strengthen the organization of industrial parks and the joint efforts of their actors.