Toimintakykymittari Sovatek-säätiön kuntouttavaan työtoimintaan: Soveltuvan toimintakykymittarin valinta yhteiskehittämisen avulla
Vehviläinen, Satu (2025)
Vehviläinen, Satu
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111928683
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111928683
Tiivistelmä
Toimintakyvyn mittaamisella on tärkeä rooli sosiaali-, terveys-, työllisyys- ja kuntoutuspalveluissa, sillä sen
avulla voidaan arvioida yksilön selviytymistä arjessa, suunnitella kuntoutusta ja seurata sen vaikuttavuutta.
Luotettava arviointi tukee varhaista tunnistamista, tarkoituksenmukaisten palveluiden suunnittelua sekä asiakkaan osallisuutta ja kuntoutumista. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Sovatek-säätiö. Kehittämistyön
tarve nousi esiin Sovatek-säätiön aiemmista käytännöistä, joissa toimintakykyä arvioitiin pääasiassa haastattelujen ja havainnointien perusteella ilman yhtenäisiä mittareita.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä hyödyntäen yhteiskehittämisen mallia. Sen tarkoituksena oli tunnistaa ja valita selkeä ja käytännöllinen toimintakykymittari, joka tukisi Sovatek-säätiön kuntouttavan työtoiminnan yksilö- ja työvalmentajien työtä. Tavoitteena oli saada kokonaisvaltaisempaa tietoa asiakkaiden tilanteista, jota voitaisiin hyödyntää tavoitteiden asettamisessa, palvelutarpeen tunnistamisessa,
kuntoutuksen suunnittelussa sekä palvelun vaikuttavuuden arvioinnissa. Mittareita arvioitiin käytettävyyden, ymmärrettävyyden ja tulosten sovellettavuuden perusteella. Testattaviksi valittiin kolme mittaria:
WHOQOL-BREF, 3x10D ja Osallisuusindi-kaattori.
Tulosten perusteella 3x10D-mittari soveltui parhaiten kuntouttavan työtoiminnan arkeen, sillä se on helppokäyttöinen, asiakkaiden ymmärrettävä ja antaa riittävän kokonaiskuvan asiakkaan tilanteesta. WHOQOLBREF tarjoaa syvyyttä arviointiin, mutta sen kielellinen ja rakenteellinen haastavuus rajoittaa käyttöä. Osallisuusindikaattori täydentää muuta arviointia tuottamalla tietoa asiakkaan osallisuuden kokemuksista, mutta
ei yksin riitä kattavaksi arviointivälineeksi.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että toimintakykymittareiden käyttö tukee kuntouttavan työtoiminnan yksilövalmentajien työtä ja asiakaslähtöistä työotetta. Mittarit auttavat tunnistamaan muutoksen tarvetta asiakkaiden tilanteissa, asettamaan tavoitteita ja tukevat kuntoutumisen seurantaa sekä tietoon perustuvaa palvelujen kehittämistä.
avulla voidaan arvioida yksilön selviytymistä arjessa, suunnitella kuntoutusta ja seurata sen vaikuttavuutta.
Luotettava arviointi tukee varhaista tunnistamista, tarkoituksenmukaisten palveluiden suunnittelua sekä asiakkaan osallisuutta ja kuntoutumista. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Sovatek-säätiö. Kehittämistyön
tarve nousi esiin Sovatek-säätiön aiemmista käytännöistä, joissa toimintakykyä arvioitiin pääasiassa haastattelujen ja havainnointien perusteella ilman yhtenäisiä mittareita.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä hyödyntäen yhteiskehittämisen mallia. Sen tarkoituksena oli tunnistaa ja valita selkeä ja käytännöllinen toimintakykymittari, joka tukisi Sovatek-säätiön kuntouttavan työtoiminnan yksilö- ja työvalmentajien työtä. Tavoitteena oli saada kokonaisvaltaisempaa tietoa asiakkaiden tilanteista, jota voitaisiin hyödyntää tavoitteiden asettamisessa, palvelutarpeen tunnistamisessa,
kuntoutuksen suunnittelussa sekä palvelun vaikuttavuuden arvioinnissa. Mittareita arvioitiin käytettävyyden, ymmärrettävyyden ja tulosten sovellettavuuden perusteella. Testattaviksi valittiin kolme mittaria:
WHOQOL-BREF, 3x10D ja Osallisuusindi-kaattori.
Tulosten perusteella 3x10D-mittari soveltui parhaiten kuntouttavan työtoiminnan arkeen, sillä se on helppokäyttöinen, asiakkaiden ymmärrettävä ja antaa riittävän kokonaiskuvan asiakkaan tilanteesta. WHOQOLBREF tarjoaa syvyyttä arviointiin, mutta sen kielellinen ja rakenteellinen haastavuus rajoittaa käyttöä. Osallisuusindikaattori täydentää muuta arviointia tuottamalla tietoa asiakkaan osallisuuden kokemuksista, mutta
ei yksin riitä kattavaksi arviointivälineeksi.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että toimintakykymittareiden käyttö tukee kuntouttavan työtoiminnan yksilövalmentajien työtä ja asiakaslähtöistä työotetta. Mittarit auttavat tunnistamaan muutoksen tarvetta asiakkaiden tilanteissa, asettamaan tavoitteita ja tukevat kuntoutumisen seurantaa sekä tietoon perustuvaa palvelujen kehittämistä.
