Teksturoidun lasipinnan luominen lasipisaroilla
Tillonen, Saara Minttu Marianne (2025)
Tillonen, Saara Minttu Marianne
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112028907
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112028907
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia lasipisaroiden käyttöä teksturoitujen pintojen luomisessa lasin uunitekniikoilla. Työssä selvitettiin, miten erilaiset poltto-ohjelmat, lasipisaroiden koostumus ja sijoittelu vaikuttavat pisaroiden kiinnittymiseen, muotoon ja lopullisen lasipinnan tekstuuriin sekä esteettisyyteen. Tavoitteena oli suunnitella lasiteos kokeiden perusteella. Tutkimus oli toiminnallinen ja perustui kolmeen kontrolloituun testisarjaan, joissa käytettiin Bullseye- ja Effetre-laseja. Testit toteutettiin kolmessa eri lämpötilassa.
Testisarjojen tulokset osoittivat, että matalin huippulämpötila (710 °C) tuotti parhaan lopputuloksen. Tässä lämpötilassa lasipisarat säilyttivät parhaiten pyöreän muotonsa ja kirkkautensa. Korkeammat lämpötilat aiheuttivat pisaroiden litistymistä, pinnan samentumista ja muita virheitä, kuten karheutta ja halkeamia.
Vaikka 710 °C oli testeissä optimaalinen, lasiteoksen valmistuksessa havaittiin haasteita: osa lasipisaroista liikkui polton aikana, eikä kiinnittynyt lasipintaan toivotusti. Tämän vuoksi ripustettavan lasiteoksen toteutuksessa hyödynnettiin onnistuneesti sekä ensimmäisen (710 °C) että toisen (735 °C) testisarjan poltto-ohjelmia lasin väristä ja koosta riippuen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että poltto-ohjelman lämpötilan tarkka säätely on ratkaisevaa onnistuneen tekstuuripinnan luomisessa lasipisaroilla. Parhaaksi todetun menetelmän pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin ripustettavan lasiteos, Tuuliniemen helmet. Opinnäytetyö syventää tietoa lasin uunitekniikoilla tekstuurien muodostumisesta ja tarjoaa käytännönläheisiä oivalluksia, joita voidaan hyödyntää ammatillisessa lasintyöstössä.
Testisarjojen tulokset osoittivat, että matalin huippulämpötila (710 °C) tuotti parhaan lopputuloksen. Tässä lämpötilassa lasipisarat säilyttivät parhaiten pyöreän muotonsa ja kirkkautensa. Korkeammat lämpötilat aiheuttivat pisaroiden litistymistä, pinnan samentumista ja muita virheitä, kuten karheutta ja halkeamia.
Vaikka 710 °C oli testeissä optimaalinen, lasiteoksen valmistuksessa havaittiin haasteita: osa lasipisaroista liikkui polton aikana, eikä kiinnittynyt lasipintaan toivotusti. Tämän vuoksi ripustettavan lasiteoksen toteutuksessa hyödynnettiin onnistuneesti sekä ensimmäisen (710 °C) että toisen (735 °C) testisarjan poltto-ohjelmia lasin väristä ja koosta riippuen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että poltto-ohjelman lämpötilan tarkka säätely on ratkaisevaa onnistuneen tekstuuripinnan luomisessa lasipisaroilla. Parhaaksi todetun menetelmän pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin ripustettavan lasiteos, Tuuliniemen helmet. Opinnäytetyö syventää tietoa lasin uunitekniikoilla tekstuurien muodostumisesta ja tarjoaa käytännönläheisiä oivalluksia, joita voidaan hyödyntää ammatillisessa lasintyöstössä.
