NepsyPerhePlus-verkkovalmennuksen kehittäminen palvelumuotoilun keinoin: käyttäjäymmärrys kehittämisen tukena
Räikkönen, Heli (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112128990
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112128990
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on kehittämistutkimus, jossa kartoitettiin NepsyPerhePlus-verkkovalmennuksen muutostarpeita. NepsyPerhePlus on verkossa toteuttava ensitietopaketti vanhemmille, joiden lapsilla on neurokirjon piirteitä. Työn tilaajana toimi verkkovalmennuksen kehittäjä ja toteuttaja Elämän Huoltamo Oy. Päätutkimuskysymyksenä oli: Miten NepsyPerhePlus-verkkovalmennusta tulisi kehittää, jotta se vastaa potentiaalisten käyttäjien tarpeisiin?
Tutkimuksen lähestymistapana käytettiin palvelumuotoilua. Prosessi noudatti tuplatimanttimallia, josta toteutettiin kolme ensimmäistä vaihetta. Työssä sovellettiin useita palvelumuotoilun menetelmiä, esimerkiksi yhteiskehittämisen työpajoja. Käyttäjälähtöisyyden varmistamiseksi ja tarpeiden kartoittamiseksi tutkimuksessa osallistettiin useita eri ryhmiä: neurokirjon lasten vanhempia, perheitä, nuoria ja Elämän Huoltamon työntekijöitä.
Ymmärrystä aiheesta kerättiin yhteiskehittämisen lisäksi tutustumalla neuromonimuotoisuuteen liittyvään kirjallisuuteen sekä asiantuntijaraportteihin ja tutkimuksiin. Tieto analysoitiin samankaltaisuuskaavion avulla, jonka jälkeen muodostettiin käyttäjäpersoonat valmennuksen potentiaalisista käyttäjistä sekä skenaariot toimivasta palvelusta. Elämän Huoltamo sai visualisoidut käyttäjäpersoonat ja skenaariot käyttöönsä.
Tulokset osoittavat, että neurokirjon perheiden tarpeisiin ei vastaa yksi kaikille yhteisesti suunnattu verkkovalmennus, sillä kyseessä ei ole homogeeninen ryhmä. Perheiden tarpeet vaihtelevat elämäntilanteen ja lasten iän mukaan sekä vanhempien pohjatietämyksen perusteella. Yhteistä perheille on neurokirjon osaamisen, tuen saavutettavuuden ja oikea-aikaisuuden merkitys sekä rinnallakulkijan ja vertaistuen tarve. Kehittämistyössä tehdyt visualisoinnit antavat Elämän Huoltamolle konkreettiset työvälineet valmennuksen yksilöidymmän kokemuksen kehittämiseen, säilyttäen samalla verkkovalmennuksen kustannustehokkuuden ja saavutettavuuden.
Tutkimuksessa noudatettiin vammaisliikkeen maailmanlaajuista periaatetta ”Ei mitään meistä ilman meitä” ja pyrittiin vahvistamaan neurokirjon henkilöiden ääntä heitä koskevien palveluiden kehittämisessä. Työ toimii esimerkkinä siitä, miten neuromonimuotoisuus, osallisuus ja saavutettavuus voidaan huomioida palvelumuotoilussa.
Tutkimuksen lähestymistapana käytettiin palvelumuotoilua. Prosessi noudatti tuplatimanttimallia, josta toteutettiin kolme ensimmäistä vaihetta. Työssä sovellettiin useita palvelumuotoilun menetelmiä, esimerkiksi yhteiskehittämisen työpajoja. Käyttäjälähtöisyyden varmistamiseksi ja tarpeiden kartoittamiseksi tutkimuksessa osallistettiin useita eri ryhmiä: neurokirjon lasten vanhempia, perheitä, nuoria ja Elämän Huoltamon työntekijöitä.
Ymmärrystä aiheesta kerättiin yhteiskehittämisen lisäksi tutustumalla neuromonimuotoisuuteen liittyvään kirjallisuuteen sekä asiantuntijaraportteihin ja tutkimuksiin. Tieto analysoitiin samankaltaisuuskaavion avulla, jonka jälkeen muodostettiin käyttäjäpersoonat valmennuksen potentiaalisista käyttäjistä sekä skenaariot toimivasta palvelusta. Elämän Huoltamo sai visualisoidut käyttäjäpersoonat ja skenaariot käyttöönsä.
Tulokset osoittavat, että neurokirjon perheiden tarpeisiin ei vastaa yksi kaikille yhteisesti suunnattu verkkovalmennus, sillä kyseessä ei ole homogeeninen ryhmä. Perheiden tarpeet vaihtelevat elämäntilanteen ja lasten iän mukaan sekä vanhempien pohjatietämyksen perusteella. Yhteistä perheille on neurokirjon osaamisen, tuen saavutettavuuden ja oikea-aikaisuuden merkitys sekä rinnallakulkijan ja vertaistuen tarve. Kehittämistyössä tehdyt visualisoinnit antavat Elämän Huoltamolle konkreettiset työvälineet valmennuksen yksilöidymmän kokemuksen kehittämiseen, säilyttäen samalla verkkovalmennuksen kustannustehokkuuden ja saavutettavuuden.
Tutkimuksessa noudatettiin vammaisliikkeen maailmanlaajuista periaatetta ”Ei mitään meistä ilman meitä” ja pyrittiin vahvistamaan neurokirjon henkilöiden ääntä heitä koskevien palveluiden kehittämisessä. Työ toimii esimerkkinä siitä, miten neuromonimuotoisuus, osallisuus ja saavutettavuus voidaan huomioida palvelumuotoilussa.