Elintarviketeollisuuden raaka-aineiden ravintosisältötiedot : yritysten tiedonsaannin haasteet ja ravitsemustietopankkien mahdollisuudet tietolähteenä

Abstract

Työ tehtiin toimeksiantona yritykselle, jota kiinnosti selvittää, millaisia haasteita valmisruokateollisuudessa esiintyy tuotteiden laajojen ravitsemustietojen esittämisessä. Työn tavoitteena oli kartoittaa laajempien ravitsemustietojen tarvetta ja hyötyjä valmisruokateollisuudessa sekä selvittää, pystyvätkö elintarviketeollisuuden Food Service -toimijat tarjoamaan asiakasorganisaatioilleen riittävän kattavia ravitsemustietoja tilanteissa, joissa raaka-ainetoimittajilta saatavat tiedot rajoittuvat vain lain vaatimiin ravintoarvoihin. Työ koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan eri ravitsemustietopankkien soveltuvuutta, yhdenmukaisuutta ja laatua laajempien ravitsemustietojen täydentämisessä vertaamalla niiden sisältöjä ja käytettävyyttä keskenään. Toisessa osassa vertaillaan kahdentoista eri Food Service -toimijan verkkosivustoilta löytyviä ravitsemustietoja sekä tehtiin kysely, jossa selvitettiin heidän kokemuksiaan, haasteitaan ja valmiuksiaan laajempien ravitsemustietojen esittämisessä asiakasorganisaatioilleen. Kyselyyn vastasi viisi yritystä. Ravitsemustietopankkien vertailu osoitti, että eri tietokantojen välillä on merkittäviä eroja sekä ravintoainearvoissa että menetelmissä niiden takana. Vaikka vertailuun valitut tietopankit osoittautuivat pääosin luotettaviksi analyysimenetelmissä, niiden käyttö edellyttää käyttäjiltä kriittistä arviointia mahdollisten virheiden varalta. Kyselyn perusteella Food Service -toimijoilla ei yleensä ole suuria vaikeuksia saada laajempia ravitsemustietoja raaka-ainetoimittajiltaan, eikä asiakasorganisaatioilla ole useinkaan tarvetta erityisen yksityiskohtaisille ravintoarvoille. Verkkosivustojen perusteella toimijat eivät myöskään anna pakollisten ravintoarvotietojen lisäksi kuin muutamia vapaehtoisia ravitsemustietoja, joista yleisimmät ovat ravintokuitu ja laktoosi. Toimijat täydentävät tuotteidensa ravitsemustietoja useimmiten kysymällä lisätietoja raaka-ainetoimittajilta tai teettämällä omia analyyseja. Ravitsemustietopankkien käyttö täydentävänä menetelmänä ei siis kyselyn perusteella ollut käytössä toimijoilla. Lisäksi lainsäädäntö määrittelee tarkasti, mitä tietoja tuotteista voidaan antaa kuluttajille, mikä asettaa omat rajansa laajempien ravitsemustietojen esittämisessä.