Väkivalta hoitotyössä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitajiin kohdistuvan väkivallan yleisimpiä muotoja sosiaali- ja terveysalalla. Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aineistoa haettiin kotimaisista ja kansainvälisistä lähteistä vuosilta 2008–2025. Aineisto valittiin ennalta määriteltyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella ja ne analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimukseen valikoitui kolme suomenkielistä tutkimusta.

Tulokset osoittavat, että väkivalta on sosiaali- ja terveysalalla laaja, rakenteellinen ja aliraportoitu ilmiö. Hoitajien kohtaamaa väkivaltaa on tutkittu viime vuosikymmenten aikana Suomessa sekä muualla Euroopassa. Suuri osa hoitajista kohtaa työssään sanallista uhkailua, epäasiallista kohtelua ja huomattava osa myös fyysistä väkivaltaa. Erityisen riskialttiita toimintaympäristöjä ovat päivystys, psykiatria, vanhustenhoito sekä kotihoito, joissa yksintyöskentely lisää väkivallan uhkaa. Väkivallasta ilmoittaminen on vielä vähäistä sen tuoman pelon ja häpeän vuoksi. Väkivalta kuormittaa hoitajia psyykkisesti, fyysisesti, lisää sairaspoissaoloja ja alanvaihtoaikeita sekä heikentää potilasturvallisuutta.

Väkivallan taustalla vaikuttavat potilas- ja tilannelähtöiset tekijät, kuten muistisairaudet, päihtymys ja kommunikaatiovaikeudet sekä työyhteisö- ja organisaatiotekijät. Väkivallan ehkäisy edellyttää monitasoisia toimia, riskien systemaattista arviointia, selkeitä ohjeita, raportointikäytäntöjä, henkilöstön koulutusta, riittäviä resursseja, toimivia hälytys- ja tilaratkaisuja sekä jälkikäsittelyä ja psykososiaalista tukea. Väkivallan ehkäisy on keskeinen osa hoitotyön turvallisuutta ja sen onnistuminen vaatii johdon sitoutumista, nollatoleranssia sekä avointa raportointi- ja puhekäytäntöä. Turvallisen työympäristön varmistaminen on välttämätöntä sekä hoitajien jaksamisen että laadukkaan potilashoidon kannalta.