En ingenjörs mognad till hållbar och cirkulär design: att bygga ett ”tillväxthus”

Abstract

Detta examensarbete undersöker hur filosofiska teorier och värderingar kan omsättas till praktisk handling inom hållbar och cirkulär produktutveckling. Utgångspunkten är ett personligt projekt där ett hydroponiskt växthus designas och byggs vid en österbottnisk sommarstuga, en plats präglad av självförsörjning och närhet till naturen. Arbetet kombinerar litteraturstudier om dygdetik, systemtänkande och hållbarhet med praktiska erfarenheter från konstruktion och prototyptillverkning. Genom att använda dygdetiska principer utforskas hur ingenjörens roll kan utvecklas från passiv oro inför klimatutmaningar till aktivt och medvetet initiativ, där tillväxten inte är det överordnade målet utan underordnas de etiska dygderna. Examensarbetet belyser vikten av att låta värderingar och ansvar genomsyra produktutveckling och visar hur små konkreta projekt kan accelerera inlärnings-processen och öka motivationen till förändring hos den enskilde ingenjören Då ingenjören inte bara pratar om etik och hållbarhet, utan visar i praktiken hur det kan göras ansvarsfullt öppnas en möjlig väg och ett exempel som kan spridas vidare. På så sätt kan individuella initiativ bli kraftfulla katalysatorer för en djupgående samhällsförändring, där värderingar och ansvar inte bara får en viktigare plats – de blir själva motorn som driver utvecklingen framåt.

Tämä opinnäytetyö tutkii, miten filosofian teoriat ja arvot voidaan muuntaa käytännön toiminnaksi kestävän ja kiertotalouteen perustuvan tuotekehityksen yhteydessä. Lähtökohtana on henkilökohtainen projekti, jossa hydroponinen kasvihuone suunnitellaan ja rakennetaan pohjanmaalaiselle kesämökille, paikkaan jota leimaa omavaraisuus ja läheisyys luontoon. Työ yhdistää kirjallisuustutkimuksia hyve-etiikasta, systeemiajattelusta ja kestävyydestä sekä käytännön kokemuksia rakentamisesta ja prototyyppien valmistuksesta. Hyve-etiikan periaatteita hyödyntäen tarkastellaan, miten insinöörin rooli voi kehittyä passiivisesta huolesta ilmastohaasteita kohtaan aktiiviseksi ja tietoiseksi aloitteeksi, jossa kasvu ei ole ylin tavoite, vaan alistetaan eettisille hyveille. Opinnäytetyö korostaa arvojen ja vastuun merkitystä tuotekehityksessä ja osoittaa miten pienet, konkreettiset projektit voivat nopeuttaa oppimisprosessia ja lisätä muutokseen motivoitumista yksittäisen insinöörin kohdalla. Kun insinööri ei ainoastaan puhu etiikasta ja kestävyydestä, vaan osoittaa käytännössä miten niitä voidaan toteuttaa vastuullisesti, avautuu mahdollinen tie ja esimerkki jota voidaan levittää eteenpäin. Näin yksilölliset aloitteet voivat toimia voimakkaina katalyytteinä syvälliselle yhteiskunnalliselle muutokselle, jossa arvot ja vastuu eivät ainoastaan saa tärkeämpää roolia – niistä tulee itse kehityksen moottori.

This thesis investigates how philosophical theories and values can be translated into practical action within sustainable and circular product development. The starting point is a personal project in which a hydroponic greenhouse is designed and built at a summer cottage in Ostrobothnia, a place characterized by self-sufficiency and closeness to nature. The work combines literature studies on virtue ethics, systems thinking, and sustainability with practical experience from construction and prototype manufacturing. By applying virtue ethical principles, the thesis explores how the engineer’s role can develop from passive concern about climate challenges to active and conscious initiative where growth is not the overriding goal but is subordinated to ethical virtues. The thesis highlights the importance of allowing values and responsibility to permeate product development and demonstrates how small concrete projects can accelerate the learning process and increase motivation for change in the individual engineer. When the engineer not only talks about ethics and sustainability but also demonstrates in practice how it can be done responsibly, a possible path and an example are created that can be disseminated further. In this way, individual initiatives can become powerful catalysts for profound societal change where values and responsibility not only take on a more important role—they become the very engine that drives development forward.