”När hemmet dröjer”: – En scoping review om hur äldre påverkas av förlängd sjukhusvistelse i väntan på annat boende

Abstract

Den ökande andelen äldre i befolkningen ställer allt större krav på hälso- och sjukvården samt äldreomsorgen. Ett återkommande problem inom vårdkedjan är att äldre patienter blir kvar på sjukhus efter avslutad medicinsk behandling i väntan på beslut eller plats på annat boende. Fördröjd utskrivning påverkar vårdens effektivitet och kan leda till både medicinska komplikationer och psykisk påfrestning för patienten.

Syftet är att kartlägga forskning om hur äldre personer påverkas av långvarig sjukhusvistelse i väntan på boendeplats i Finland, med fokus på fysiska, psykiska och sociala aspekter och även sjukskötarens roll i utskrivningsprocessen. Studien genomfördes som en scoping review enligt Arksey och O’Malleys (2005) metodologiska ramverk, vidareutvecklat av Levac et al. (2010). I studien analyserades nio artiklar.

Resultatet visade att fördröjd utskrivning orsakas av flera samverkande faktorer såsom bristande kommunikation, otydlig ansvarsfördelning och brist på samordning mellan sjukhus och äldreomsorgen. Sjukskötaren identifierades som en nyckelperson i att säkerställa kontinuitet, kommunikation och patientsäkerhet under vårdövergången. Fördröjd utskrivning är ett komplext problem som kräver förbättrad samverkan och tydligare strukturer inom vårdsystemet. En stärkt sjukskötarroll är central för att främja en trygg och personcentrerad övergång mellan vårdformer.

Ikääntyneiden kasvava osuus väestöstä asettaa yhä suurempia vaatimuksia terveyden- ja sosiaalihuollolle ja vanhustenhoidolle. Hoitoketjun toistuva ongelma on se, että iäkkäät potilaat jäävät sairaalaan lääkehoidon päätyttyä odottamaan päätöstä tai paikkaa muussa majoituksessa. Viivästynyt kotiutuminen vaikuttaa hoidon tehokkuuteen ja voi aiheuttaa potilaalle sekä lääketieteellisiä komplikaatioita että henkistä rasitusta.

Tarkoituksena on kartoittaa tutkimusta siitä, miten pitkäaikainen sairaalahoito Suomessa vaikuttaa ikääntyneisiin, keskittyen fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin näkökohtiin sekä myös sairaanhoitajan rooliin kotiutumisprosessissa. Tutkimus toteutettiin Arkseyn ja O'Malleyn (2005) metodologisen kehyksen mukaisena scoping review -tutkimuksena, jota Levac et al. (2010) kehitti edelleen. Tutkimuksessa analysoitiin yhdeksän artikkelia.

Tulos osoitti, että kotiuttamisen viivästyminen johtuu useista yhteisvaikutuksista, kuten viestinnän puutteesta, epäselvästä vastuunjaosta ja sairaaloiden ja vanhustenhuollon koordinoinnin puutteesta. Sairaanhoitaja tunnistettiin avainhenkilöksi jatkuvuuden, viestinnän ja potilasturvallisuuden varmistamisessa hoitosiirtymän aikana. Viivästynyt kotiutuminen on monimutkainen ongelma, joka vaatii parempaa vuorovaikutusta ja selkeämpiä rakenteita hoitojärjestelmässä. Sairaanhoitajan roolin vahvistaminen on keskeistä turvallisen ja henkilökeskeisen siirtymän edistämiseksi hoitomuotojen välillä.

The increasing share of older people in the population is placing increasing demands on health care and care for the elderly. A recurring problem in the care chain is that elderly patients remain in hospital after the end of medical treatment pending a decision or place in another accommodation. Delayed discharge affects the effectiveness of care and can lead to both medical complications and mental stress for the patient.

The aim is to map research on how elderly people are affected by long-term hospitalisation while waiting for a place of residence in Finland, focusing on physical, mental and social aspects and also the nurse's role in the discharge process. The study was carried out as a scoping review according to Arksey and O'Malley's (2005) methodological framework, further developed by Levac et al. (2010). The study analysed nine articles.

The result showed that delayed discharge is caused by several interrelated factors such as lack of communication, unclear responsibilities and lack of coordination between hospitals and elderly care. The nurse was identified as a key person in ensuring continuity, communication and patient safety during the transition. Delayed discharge is a complex problem that requires improved collaboration and clearer structures within the healthcare system. A strengthened nursing role is central to promoting a safe and person-centred transition between care forms.