Vård i krig: Hur det är att vårda i krig

Abstract

Detta examensarbete berättar om vård i krig, en miljö där sjukskötare utmanas för stora praktiska, etiska och psykologiska utmaningar. Syftet med denna studie är att undersöka hur vårdarbetet fungerar i konfliktzoner, ta upp faktorer som sjukskötarens arbete påverkas av och att reflektera över vilka förberedelser vården kan göra inför eventuella kriser.

Arbetet gjordes som en kvalitativ semistrukturerad intervjustudie, där tre personer som hade erfarenheter av att arbeta i kris- och krigszoner intervjuades. Med tematisk analysmetod analyserades och kategoriserades materialet i olika teman

I resultatet framkom det att vård i krig kännetecknas av stora skillnader i jämförelse med civil vården. Resurserna är begränsade i konfliktzoner, miljön och hygienen medför stora risker och vårdarnas improvisationsförmåga sätts på livsavgörandeprov. Samtidigt är de etiska gränsdragningarna väldigt tydliga, exempelvis prioriteringar mellan civila och soldater, medan några beskrev att det mest utmanande var återkomsten hem.

Annat som studien kommer fram till är att krig ofta fungerar som en katalysator för medicinska innovationer, speciellt inom första vården och blödningskontroll. På samma gång visar resultatet en stor global ojämlikhet när det gäller tillgången till vård och behovet av interprofessionella samarbeten och kulturell kompetens. Sammanfattningsvis medför detta arbete till mera kunskap om vårdens roll i krig samtidigt som arbetet betonar vikten av både praktiska och psykologiska beredskaper för eventuella framtida kriser.

Tämä opinnäytetyö käsittelee sodan aikaista hoitotyöstä, ympäristöstä, jossa sairaanhoitajat kohtaavat suuria käytännöllisiä, eettisiä ja psykologisia haasteita. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten hoitotyö toimii konfliktialueilla, millaiset tekijät vaikuttavat sairaanhoitajan työhön sekä pohtia, miten terveydenhuolto voi varautua mahdollisin tuleviin kriiseihin.

Työ toteutettiin laadullisena, puolistrukturoituna haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin kolmea henkilöä, joilla on kokemusta työskentelystä kriisi- tai sota-alueilla- Aineiston analysoitiin ja teemoitettiin temaattisen analyysimenetelmään avulla.

Tuloksissa ilmeni, että sodan aikainen hoitotyö eroaa merkittävästi siviiliterveydenhuollosta. Resurssit ovat rajalliset, ympäristö ja hygienia aiheuttavat suuria riskejä ja hoitajien improvisointikyky joutuu elintärkeään koetukseen. Eettiset rajankäynnit ovat myös selvästi esillä, esimerkiksi priorisointi siviilien ja sotilaiden välillä, kun taas jotkut kuvasivat kotiinpaluun olleen haastavin vaihe.

Tutkimuksessa todettiin myös, että sota usein toimii lääketieteellisten innovaatioiden katalysaattorina, erityisesti ensiavun ja verenvuodon hallinnan alueilla. Samalla tulokset osoittavat suurta globaalia eriarvoisuutta hoidon saatavuudessa, sekä tarvetta ammattien väliselle yhteistyölle ja kulttuuriselle osaamiselle. Yhteenvetona työ lisää ymmärrystä hoitotyön roolista sodassa ja korostaa sekä käytännöllisen että psykologisen valmiuden merkitystä tulevia kriisejä varten.

This thesis explores care in war, an environment where nurses face major practical, ethical, and psychological challenges. This study aims to examine how nursing functions in conflict zones, to identify the factors that influence nurses’ work, and to reflect on how healthcare systems can prepare for potential future crises.

The study was conducted as a qualitative, semi-structured interview study involving three participants with experience working in crisis and war zones. The material was analyzed and categorized thematically using thematic analysis approach.

The results show that care in war differs significantly from civilian healthcare. Resources are limited, environmental and hygienic conditions pose significant risks, and nurses’ ability to improvise often becomes a matter of life and death. Ethical boundaries are also sharply defined, such as the prioritization between civilians and soldiers, while some participants described the return home as the most challenging aspect.

The study further reveals that war often serves as a catalyst for medical innovation, particularly in prehospital care and bleeding control. At the same time, the results highlight the global inequality in access to healthcare and the importance of interprofessional collaboration and cultural competence. In summary, this study contributes to a deeper understanding of the role of healthcare in war, emphasizing the importance of both practical and psychological preparedness for possible future crises.