Aurinkovoimalaitoksen perustaminen: vesitaloudellisten vaikutusten arviointi
Limatius, Marika (2025)
Limatius, Marika
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529595
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529595
Tiivistelmä
Aurinkovoimalat ovat energiantuotantolaitoksia, jotka eivät lähtökohtaisesti vaadi ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa, vesilain mukaista (587/2011) vesilupaa tai lain ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (252/2017) mukaista YVA-menettelyä. Opinnäytetyössä käsiteltiin aurinkovoimaloiden vesitalousvaikutuksien arviointia, vesitalousselvityksiä ja niiden suunnittelua. Tavoitteena oli koota opinnäytetyöhön vesilain keskeisimmät säädökset, jotka on otettava huomioon aurinkovoimalaitoksen suunnittelussa.
Opinnäytetyössä selvitettiin aurinkovoimalaitoksien perustamiseen liittyviä vesitalousvaikutuksia; kuinka kattavasti hanketoimijat selvittivät aurinkovoimala-alueen vesitalousvaikutuksia suunnitteluvaiheessa sekä kuinka hyvin vesilain vaatimukset tunnistettiin? Työssä otettiin myös huomioon vesilain valvojien näkemykset aurinkovoimalaitosten vesitalousvaikutuksista ja vesilain noudattamisesta. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuus- ja kyselytutkimuksena. Kysely osoitettiin aurinkovoimaloiden hanketoimitoimijoille ja vesilain valvojille eli kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille ja alueellisille ELY-keskuksille.
Tutkimuksen tulosten mukaan aurinkovoimaloiden sijoittumista ohjaavat voimakkaasti voimajohtolinjojen läheisyys sekä soveltuvat maa-alueet, kuten vanhat turvetuotantoalueet ja metsätaloudellisesti heikkotuottoiset maat. Maanomistajille voi olla taloudellisesti kannattavampaa vuokrata metsätaloudellisesti tai maataloustukien kannalta heikompi maa-alue aurinkovoimalahankkeelle. Aurinkovoimalat päätyvät sijoittumaan kokonaan tai osittain alueille, joissa on rakentamisen aikana tarve tehdä vesienhallintaan liittyviä toimia. Toimet vaihtelevat vähäisistä ojituksista laajempiin vesienhallintaratkaisuihin.
Kyselytutkimus toi esille hanketoimijoiden ja vesilain valvojien näkemyseron siitä, oliko hankehakemuksissa riittävällä tarkkuudella käsitelty alueen vesitalouden hallintaa. Vastaajat kokivat vesilain mukaisen luvan tai ilmoituksen tarpeen hankkeissa pelkästään kohtalaisen selvänä ja että vesilain tulkinnasta tulisi antaa viranomaisohjeita, jotta aurinkovoimala -tyyppisten hankkeiden vesilain mukainen lupakynnys olisi helpommin ennustettavissa. Tutkimuksen tulosten perusteella keskeiset suositukset liittyivät vesilain (587/2011) tulkintaohjeiden tarpeeseen aurinkovoimaloiden lupa- ja ilmoituskynnyksestä, hanketoimijoiden ja vesilain valvojien yhteistyön parantamiseen ja ennakkoneuvotteluihin kannustamiseen sekä aurinkovoimaloiden tunnistamiseen alueellisiin vesienhoitosuunnitelmiin ja vesienhoidon toimenpideohjelmiin.
Opinnäytetyössä selvitettiin aurinkovoimalaitoksien perustamiseen liittyviä vesitalousvaikutuksia; kuinka kattavasti hanketoimijat selvittivät aurinkovoimala-alueen vesitalousvaikutuksia suunnitteluvaiheessa sekä kuinka hyvin vesilain vaatimukset tunnistettiin? Työssä otettiin myös huomioon vesilain valvojien näkemykset aurinkovoimalaitosten vesitalousvaikutuksista ja vesilain noudattamisesta. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuus- ja kyselytutkimuksena. Kysely osoitettiin aurinkovoimaloiden hanketoimitoimijoille ja vesilain valvojille eli kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille ja alueellisille ELY-keskuksille.
Tutkimuksen tulosten mukaan aurinkovoimaloiden sijoittumista ohjaavat voimakkaasti voimajohtolinjojen läheisyys sekä soveltuvat maa-alueet, kuten vanhat turvetuotantoalueet ja metsätaloudellisesti heikkotuottoiset maat. Maanomistajille voi olla taloudellisesti kannattavampaa vuokrata metsätaloudellisesti tai maataloustukien kannalta heikompi maa-alue aurinkovoimalahankkeelle. Aurinkovoimalat päätyvät sijoittumaan kokonaan tai osittain alueille, joissa on rakentamisen aikana tarve tehdä vesienhallintaan liittyviä toimia. Toimet vaihtelevat vähäisistä ojituksista laajempiin vesienhallintaratkaisuihin.
Kyselytutkimus toi esille hanketoimijoiden ja vesilain valvojien näkemyseron siitä, oliko hankehakemuksissa riittävällä tarkkuudella käsitelty alueen vesitalouden hallintaa. Vastaajat kokivat vesilain mukaisen luvan tai ilmoituksen tarpeen hankkeissa pelkästään kohtalaisen selvänä ja että vesilain tulkinnasta tulisi antaa viranomaisohjeita, jotta aurinkovoimala -tyyppisten hankkeiden vesilain mukainen lupakynnys olisi helpommin ennustettavissa. Tutkimuksen tulosten perusteella keskeiset suositukset liittyivät vesilain (587/2011) tulkintaohjeiden tarpeeseen aurinkovoimaloiden lupa- ja ilmoituskynnyksestä, hanketoimijoiden ja vesilain valvojien yhteistyön parantamiseen ja ennakkoneuvotteluihin kannustamiseen sekä aurinkovoimaloiden tunnistamiseen alueellisiin vesienhoitosuunnitelmiin ja vesienhoidon toimenpideohjelmiin.
