Nuorten suhtautuminen vastuurooleihin ja esihenkilötyöhön: haasteet ja tukikeinot
Kujanpää, Miia (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529638
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529638
Tiivistelmä
Uutisoinnin perusteella nuoria ei välttämättä kiinnosta esihenkilötyö (Valkama 2024) tai he saattavat päätyä vastuullisempaan rooliin vahingossa (Surakka & Rantamäki 2013). Nuorten suhtautumista esihenkilötyöhön on ajankohtaista selvittää, sillä uutisointi on ollut jokseenkin ristiriitaista Lehtokarin (2023) kirjoittaessa nuorten tylsistymisestä työelämään. Miksi nuoret eivät halua vastuuta ja miten heitä voisi kannustaa kohti esihenkilön roolia? Tutkimalla nuorten suhtautumista vastuurooleihin voidaan saada vastaus näihin kysymyksiin.
Suhtautumista selvitettiin kvalitatiivisen tutkimuksen avulla haastattelemalla nuoria, alle 30-vuotiaita työ
elämässä olevia eri tasojen ja alojen työntekijöitä. Tutkimukseen saatiin kattava määrä haastateltavia (10),
joilta saatiin monipuolista tietoa esihenkilötyöhön liittyvistä peloista sekä siitä, miten kiinnostusta olisi
mahdollista lisätä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tuloksissa selvisi monipuolisia syitä epävarmuudesta konkreettisiin syihin, miksi esihenkilön rooli ei välttämättä näyttäydy tavoiteltavana. Esihenkilön työtä pidetään vaativana ja kuormittavana roolina, jossa riskinä on työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen. Nuoret tarvitsisivat perusteellista tukea, kannustusta ja mentorointia sekä rakentavaa palautetta tunnistaakseen oman potentiaalinsa ja kiinnostuakseen esihenkilötyöstä. Nuoret epäilevät omia taitojaan, joten suurimpana johtopäätöksenä voi pitää nuorten tarvitsevan apua oman potentiaalinsa näkemiseen, erityisesti esihenkilön vuorovaikutustaidot ovat merkityksellisessä roolissa tämän kannalta. Tuloksia voi hyödyntää työelämän kehittämisessä.
Suhtautumista selvitettiin kvalitatiivisen tutkimuksen avulla haastattelemalla nuoria, alle 30-vuotiaita työ
elämässä olevia eri tasojen ja alojen työntekijöitä. Tutkimukseen saatiin kattava määrä haastateltavia (10),
joilta saatiin monipuolista tietoa esihenkilötyöhön liittyvistä peloista sekä siitä, miten kiinnostusta olisi
mahdollista lisätä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tuloksissa selvisi monipuolisia syitä epävarmuudesta konkreettisiin syihin, miksi esihenkilön rooli ei välttämättä näyttäydy tavoiteltavana. Esihenkilön työtä pidetään vaativana ja kuormittavana roolina, jossa riskinä on työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen. Nuoret tarvitsisivat perusteellista tukea, kannustusta ja mentorointia sekä rakentavaa palautetta tunnistaakseen oman potentiaalinsa ja kiinnostuakseen esihenkilötyöstä. Nuoret epäilevät omia taitojaan, joten suurimpana johtopäätöksenä voi pitää nuorten tarvitsevan apua oman potentiaalinsa näkemiseen, erityisesti esihenkilön vuorovaikutustaidot ovat merkityksellisessä roolissa tämän kannalta. Tuloksia voi hyödyntää työelämän kehittämisessä.