Aivoverenkiertohäiriökuntoutujan palveluntarve kotiutuessa

Abstract

Aivoverenkiertohäiriössä tukos tai verenvuoto vaikuttaa laaja-alaisesti aivojen toimintaan. Vaikutukset ovat jokaisella sairastuneella yksilöllisiä. Arviolta 25 000 suomalaista sairastaa sen joka vuosi. Se on väestön kolmanneksi tavallisin kuolinsyy maassamme. Arviolta noin 850 sairastunutta jää Suomessa aivoverenkiertohäiriön takia työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain. Aivoverenkiertohäiriö vaikuttaa ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn monin tavoin. Kun toimintakyky laskee selviytyminen arkipäivän toiminnoista, vaikeutuu ja tarve erilaiselle avulle ja palveluille kasvaa.

Opinnäytetyöni tavoitteena on tarkastella aivoverenkiertohäiriökuntoutujan kun-toutuspolkua sairastumisesta kotiutumisen jälkeisen aikaan. Tavoitteena on selvittää aivoverenkiertohäiriön kokeneiden kokemuksia omasta elämästään ja kuntoutumisestaan sairastumisen jälkeen. Tätä kautta voidaan saada kuntoutujien ääni paremmin kuuluvaksi Lapin hyvinvointialueella ja palvelut paremmin vastaamaan kuntoutujien tarpeita. Tutkin sitä, kuinka hyvin AVH-kuntoutuja kotiutuessaan pääsee ammattilaisten palveluiden piiriin ja mitä kuntoutuja olisi omasta mielestään tarvinnut, jotta kuntoutus olisi vastannut hänen tarpeitaan paremmin kotiutuessaan. Tuloksia voidaan hyödyntää palvelujärjestelmän kehittämiseksi. Opinnäytetyöni oli laadullinen eli kvalitatiivinen. Toimeksianto tutkimukseen tuli Lapin AVH-yhdistykseltä. Käytin tutkimuksessani teemahaastattelua tutkimusmenetelmänä. Aineiston keräsin haastattelemalla neljää aivoverenkiertohäiriöön sairastunutta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Kokemukset kuntoutuksesta vaihtelivat. Erilaisia kuntoutuksen muotoja olivat haastateltavilla olleet toimintaterapia, fysioterapia, puheterapia ja neuropsykologinen kuntoutus. Osa haastateltavista oli ollut kuntoutuksessa sairaalajakson jälkeen, osa taas ei ollut saanut kuntoutusta lainkaan. Kaikki haastateltavat ajattelivat, että olisivat hyötyneet kuntoutuksesta, jos olisivat sitä oikea-aikaisesti ja riittävästi saaneet. Ammatillisten palveluiden lisäksi vertaistuki koettiin mielekkääksi ja tarpeelliseksi.

Haastatteluissa esiin tulleet kokemukset ovat hyvin linjassa aiempien tutkimusten kanssa ja niitä voidaan pitää luotettavina, vaikka otos oli pieni. Laittamalla kuntatasolla sekä valtakunnallisesti painetta päättäjiin toimeksiantajana Lapin AVH-yhdistys voi hyödyntää tätä opinnäytetyötä.