Selvitys omaisyhteistyön kehittämiseksi ikääntyneiden asumispalveluissa Etelä-Karjalan hyvinvointialueella

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee omaisyhteistyötä ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa Etelä-Karjalan hyvinvointialueen Lappeenrannan yksiköissä. Työn tavoitteena oli selvittää omaisten näkemyksiä ja kokemuksia omaisyhteistyön olemuksesta sekä tunnistaa kehittämiskohteita viestinnässä ja yhteistyössä omaisten kanssa. Teoreettinen viitekehys koostui omaisyhteistyön merkityksestä, omaisten oikeuksista ja ikääntyneiden palveluasumisen rakenteista sekä neljännen sektorin osallistamisesta. Myös viestintää, kestävää kehitystä ja asiakaslähtöisyyttä sekä gerontologisen arvioinnin ja asiantuntijuuden merkitystä tarkasteltiin.

Tutkimus toteutettiin laadullisena ja teemoiteltuna kyselytutkimuksena, jonka vastaajat olivat asumispalveluasukkaiden omaisia tai läheisiä. Tulosten mukaan omaiset kokivat hoitohenkilökunnan pääosin ammattitaitoiseksi ja ystävälliseksi, mutta resurssipula ja kiire vaikeuttivat aitoa ja avointa vuorovaikutusta. Tiedonkulun haasteet, epäselvät vastuualueet ja vaihtelevat viestintäkäytännöt vaikuttivat negatiivisesti omaisten kokemuksiin omaisyhteistyöstä. Useat omaiset osallistuivat aktiivisesti läheisensä arkeen, mutta yhteistyö hoitoyksikön kanssa koettiin usein satunnaiseksi ja joissakin tapauksissa yhteistyötä ei koettu olevan ollenkaan.

Omaiset toivoivat enemmän läpinäkyvyyttä, säännöllisiä keskustelutilaisuuksia, sähköisiä viestintäkanavia sekä mahdollisuutta osallistua asukkaan elämään myös etänä. Aktiviteettien ja yksilöllisen kohtaamisen puute nousivat esiin toistuvasti. Tutkimus osoittaa, että omaisyhteistyötä ei voida jättää yksittäisten työntekijöiden tai omaisten varaan, vaan se tulee sisällyttää organisaatiorakenteisiin ja arjen työskentelykulttuuriin. Kehittämistoiveita nousi esiin erityisesti viestinnän ennakoinnissa, henkilökunnan koulutuksessa, osallistamisen vahvistamisessa ja vapaaehtoistoiminnan hyödyntämisessä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että omaisyhteistyö on keskeinen osa laadukasta, inhimillistä ja kestävää hoitoa. Hyvin toimiva omaisyhteistyö lisää asukkaan hyvinvointia ja tuo turvaa ja varmuutta sekä omaisille että henkilöstölle.

This thesis examines family collaboration in 24-hour assisted living for elderly people within the wellbeing services county of South Karelia. The goal was to explore relatives’ perspectives and experiences of family collaboration, as well as to identify areas for improvement in communication and cooperation. The theoretical framework was based on the significance of family collaboration, the rights of relatives, and the structural aspects of elderly residential care, along with the involving of the fourth sector. Perspectives related to communication, sustainable development, client-centredness, gerontological assessment, and professional expertise were also taken into account. The study was conducted as a qualitative survey targeting the relatives and close contacts of elderly assisted living residents. The results indicated that family members generally perceived the care staff as professional and friendly; however, limited resources and time constraints had negative impacts on genuine and open interaction. Challenges in information flow, unclear responsibilities, and inconsistent communication practices negatively affected relatives’ experiences of collaboration. Many family members were actively involved in their loved one’s daily lives, yet cooperation with the care units was often seen as irregular, or at times completely organized by the relatives themselves. Relatives expressed a desire for transparency, regular discussion forums, digital communication channels, and opportunities to participate remotely in the resident’s life. The lack of recreational activities and individualized attention emerged as recurring concerns. The study highlights that family collaboration cannot depend solely on individual employees or relatives. It must be embedded within organizational structures and everyday work culture. Key development areas include proactive communication, staff training, strengthening involvement and utilizing volunteers. In conclusion, family collaboration is an essential element of high-quality, humane, and more sustainable care. Well-functioning cooperation enhances residents’ wellbeing and maintains a sense of security and confidence among both relatives and staff.