Vaihderisteyksen mittaamisen toimintatapojen yhtenäistäminen

Abstract

Tämä työ käsittelee rautatievaihderisteysten mittaamista sekä kielisovituksen kulumamittalaitteen käyttöä kunnossapidon välineenä. Työn toimeksiantajana toimi Väylävirasto. Työssä kartoitettiin eri kunnossapitoalueiden käytäntöjä, käytössä olevia mittalaitteita sekä kielisovituksen kulumamittalaitteen käyttöönottoon ja ohjeistukseen liittyviä haasteita. Tutkimus perustui asiantuntijahaastatteluihin, kyselyyn, dokumentti- ja data-analyyseihin sekä maastokäynteihin. Lisäksi analysoitiin nykyisiä voimassa olevia Väyläviraston ohjeita. Työn tavoitteena oli saada varmuus eri kunnossapitoalueiden toimintatavoista niin vaihderisteyksen mittaamisessa kuin kielisovituksen kulumamittalaitteen käytöstä ja sen soveltuvuudesta nykyaikaisten vaihteiden kunnossapitoon sekä luoda kokonaiskuva vaihderisteyksen mittaamisen ja kielisovituksen kulumamittalaitteen käyttämisen nykytilasta.

Opinnäytetyön alussa perehdyttiin vaihteen rakenteeseen ja vaihteen pääosien tehtäviin vaihteen toiminnan kannalta. Samassa käytiin läpi eri vaihdetyyppejä ja niiden periaatteita. Seuraavaksi pureuduttiin vaihteiden tarkastusprosessiin ja toimintamalleihin, jonka jälkeen esiteltiin Suomessa käytössä olevat vaihdemittalaitteet sekä mittaustyöhön liittyviä apuvälineitä.

Seuraavaksi käytiin läpi haastattelut ja maastokäynnit. Haastatteluiden perusteella kunnossapitoalueiden peruskäytännöt ovat pääosin yhtenäiset. Kielisovituksen kulumamittalaitetta käytetään hyvin vähän perustuen ohjeistuksen epäselvyyteen ja tulkinnanvaraisuuteen. Myös kielisovituksen kulumamittalaitteen soveltuvuudesta 60-kiskoon sekä sen käytön kouluttamisen puute sekä epävarmuus oikeaoppisesta käytöstä ovat haasteena kielisovituksen kulumamittalaitteen käyttöönottamiselle. Maastokäynneissä ilmeni konkreettisia muutoksia mittaustuloksiin riippuen mittaustavasta. Jos vaihdemitan tukipiste asetetaan siipikiskon päälle, mitan korkotaso poikkeaa selvästi verrattuna tulokseen, jossa mitta on otettu kärkikiskon päältä. Jokainen kunnossapitoalue mittaa nykytilassa siten, että mittalaite on tuettuna kärkikiskon päälle. Myös risteyksen tarkat mittauspisteet aiheuttavat tulkinnanvaraisuutta sekä epätietoisuutta.

Lopuksi käytiin läpi kielisovituksen ja kielen kuluneisuuden mittaamista sekä kunnossapitoa. Pohdittiin kielisovituksen kulumamittalaitteen käyttöönoton ja nykyisen ohjeistuksen haasteita sekä esitettiin toimenpidesuosituksia. Seuraavaksi perehdyttiin vaihderisteyksen eri mittaustapoihin sekä niiden ohjeistukseen, esiteltiin ohjeiden mukaiset mittauspisteet sekä toleranssit ja käytiin läpi kunnossapidon toimia. Osion lopussa mietittiin jatkotoimenpidesuosituksia.

Yhteenvedossa ehdotetaan ohjeistuksen päivitystä, erityisesti kielisovituksen kulumamittalaitteen osalta. Kielisovituksen kulumamittalaitteen eri profiileiden käyttötarkoitukset tulee selkeyttää ja ohjeisiin tulee lisätä havainnollistavia kuvia. Väyläviraston tulee järjestää koulutuksia kielisovituksen kulumamittalaitteen käyttämiseen. Lisäksi suositellaan jatkotutkimusta mittalaitteen eri mittaustavoista ja sen vaikutuksesta mittaustuloksiin.