Yhteistyö ensihoidon ja pelastuksen välillä tieliikennepelastamisessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata yhteistyötä ensihoidon ja pelastuksen välillä tieliikennepelastamisessa. Työn tavoitteena oli tunnistaa yhteistyön nykytila, siihen liittyvät haasteet sekä kehittämismahdollisuudet. Tutkimuksen lähtökohtana oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan tukea ensihoidon ja pelastuksen välistä moniammatillista yhteistyötä sekä kehittää ammattilaisten osaamista erityisesti operatiivisessa tieliikennepelastamisen kontekstissa.

Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen operatiiviselle henkilöstölle (N=50), joihin kuului pelastajia, perus- ja hoitotason ensihoitajia sekä esimiehiä. Aineisto kerättiin Webropol-kyselyllä, joka sisälsi sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä. Vastauksissa korostui yhteistyön arjen käytäntöjen moninaisuus. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla, jossa pelkistetyt ilmaukset ryhmiteltiin teemoihin.

Tulokset osoittivat, että yhteistyö ensihoidon ja pelastuksen välillä perustuu erityisesti toimivaan kommunikaatioon, selkeään johtamiseen sekä keskinäisen osaamisen tuntemukseen. Yhteistyötä tukivat jaettua tilannetietoisuutta vahvistavat toimintamallit, mutta haasteiksi tunnistettiin mm. toimivaltarajojen epäselvyys, vaihtelevat käytännöt ja psykologisen turvallisuuden puutteet. Kehittämiskohteiksi nousivat harjoittelun systematisointi, vuorovaikutustaitojen vahvistaminen ja keskinäisen luottamuksen lisääminen.

Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että ensihoidon ja pelastuksen välinen yhteistyö tieliikennepelastamisessa on monitasoinen kokonaisuus, jossa yhdistyvät ammatillinen osaaminen, tilannejohtaminen ja vuorovaikutus. Kehittämällä systemaattisesti johtamista, koulutusta ja yhteisiä harjoituksia voidaan vahvistaa sekä potilas- että työturvallisuutta.

The purpose of this thesis was to describe the collaboration between Emergency Medical Services (EMS) and fire rescue in road traffic extrication. The aim was to examine how collaboration is currently perceived in practice, what aspects are seen as challenging, and which elements are experienced as successful. In addition, the study sought to identify what constitutes good collaboration between EMS and fire rescue, and how professional competence could be further developed in this context.

The study was carried out as qualitative research using an open-ended Webropol questionnaire. The participants (N=50) included paramedics, basic- and advanced-level EMS personnel, fire fighters, and supervisors from the Rescue Department of Central Uusimaa. The data were analysed using inductive content analysis.

The results showed that collaboration in road traffic extrication is generally considered functional, but certain challenges remain. Key elements supporting good collaboration included clear communication, defined leadership, and joint training practices. Challenges were especially related to differences in operating models, lack of shared training, and occasional uncertainty regarding roles. The findings emphasize that systematic exercises, harmonized communication practices, and improved understanding of each other’s professional logic strengthen both collaboration and patient safety.

The conclusions highlight that effective collaboration does not necessarily require new structures, but rather a consistent focus on communication, leadership, and competence. By developing these into permanent practices, collaboration can be enhanced, occupational safety improved, and patient care expedited.