Nepsy-nuoren päihdekasvatus lastensuojeluyksikössä
Palomäki, Antti; Peltola, Sanna (2025)
Palomäki, Antti
Peltola, Sanna
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112830552
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112830552
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia neuropsykiatrisesti oireileville nuorille toteutettavaa päihdekasvatusta lastensuojelulaitoksessa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada selville, millaisia keinoja ja menetelmiä Lasten- ja nuortenkoti Vanamon työntekijöillä on tuottaa ennaltaehkäisevää päihdekasvatusta ja miten työntekijät tukevat neuropsykiatrisesti oireilevaa nuorta päihteisiin liittyvissä asioissa.
Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella Seinäjoella sijaitsevaan lastensuojelun sijaishuollon yksikköön Lasten- ja nuortenkoti Vanamoon. Aineistonkeruu toteutettiin syyskuussa 2025 laadullisena kyselytutkimuksena Webropol-ohjelmassa. Kyselyyn osallistui vapaaehtoisesti 16 Lasten- ja nuortenkoti Vanamon työntekijää ja se toteutettiin anonyymisti ilman henkilötietoja. Kysely sisälsi yhteensä kuusi kysymystä, joista viisi oli avointa kysymystä ja yksi oli määrällinen monivalintakysymys. Analysointimenetelmänä tutkimuksessa käytimme teemoittelua.
Opinnäytetyön tulokset korostavat vuorovaikutuksen merkitystä päihdekasvatuksessa. Vuorovaikutus toimii suojaavana tekijänä, kun keskustelu on avointa. Luottamuksellista suhdetta rakennetaan avoimen keskustelun ja kuuntelun avulla, jossa nuori uskaltaa käsitellä päihteisiin liittyviä ajatuksia ja kokemuksia. Vuorovaikutus nähdään ratkaisevana tekijänä ennaltaehkäisevän päihdetyön onnistumisessa. Riskitekijöinä esiin nousi impulsiivisuus, tunteiden säätelyn vaikeudet, ymmärryksen taso ja oma minäkuva. Näiden tekijöiden tunnistaminen mahdollistaa oikeanlaisen yksilöllisen tuen. Nepsy-nuorelle on tärkeää tuoda tieto ilmi helpolla ja mieleisellä tavalla, kuten apuvälineiden esimerkiksi kuvien kautta tai käydä asiaa läpi pilkotusti lyhyissä pätkissä. Sosiaalinen vahvistaminen on myös keskeisessä osassa ennaltaehkäisevässä päihdekasvatuksessa. Heikko minäkuva ja itsetunto ovat merkittävässä roolissa päihteiden käytön riskitekijöissä. Tuloksissa tulee ilmi, miten nuorta on tärkeää tukea, varsinkin jos kokee olevansa erilainen kuin muut. Sosiaalisen vahvistamisen puute voi lisätä päihdekokeilujen riskiä kuuluakseen osaksi jotain ryhmää.
Lasten ja- nuortenkoti Vanamossa on vahvaa osaamista vuorovaikutuksen ja nepsy-nuoren tukemisen alueilla. Tärkeäksi kuitenkin koetaan, että päihdekasvatuksen koulutusta lisättäisiin ja olemassa olevaa osaamista tuotaisiin konkreettisemmin esille. Näiden avulla päihdekasvatusta voitaisiin jatkossa toteuttaa entistäkin suunnitelmallisemmin, ennakoivammin ja yhteisillä toimintalinjoilla.
Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella Seinäjoella sijaitsevaan lastensuojelun sijaishuollon yksikköön Lasten- ja nuortenkoti Vanamoon. Aineistonkeruu toteutettiin syyskuussa 2025 laadullisena kyselytutkimuksena Webropol-ohjelmassa. Kyselyyn osallistui vapaaehtoisesti 16 Lasten- ja nuortenkoti Vanamon työntekijää ja se toteutettiin anonyymisti ilman henkilötietoja. Kysely sisälsi yhteensä kuusi kysymystä, joista viisi oli avointa kysymystä ja yksi oli määrällinen monivalintakysymys. Analysointimenetelmänä tutkimuksessa käytimme teemoittelua.
Opinnäytetyön tulokset korostavat vuorovaikutuksen merkitystä päihdekasvatuksessa. Vuorovaikutus toimii suojaavana tekijänä, kun keskustelu on avointa. Luottamuksellista suhdetta rakennetaan avoimen keskustelun ja kuuntelun avulla, jossa nuori uskaltaa käsitellä päihteisiin liittyviä ajatuksia ja kokemuksia. Vuorovaikutus nähdään ratkaisevana tekijänä ennaltaehkäisevän päihdetyön onnistumisessa. Riskitekijöinä esiin nousi impulsiivisuus, tunteiden säätelyn vaikeudet, ymmärryksen taso ja oma minäkuva. Näiden tekijöiden tunnistaminen mahdollistaa oikeanlaisen yksilöllisen tuen. Nepsy-nuorelle on tärkeää tuoda tieto ilmi helpolla ja mieleisellä tavalla, kuten apuvälineiden esimerkiksi kuvien kautta tai käydä asiaa läpi pilkotusti lyhyissä pätkissä. Sosiaalinen vahvistaminen on myös keskeisessä osassa ennaltaehkäisevässä päihdekasvatuksessa. Heikko minäkuva ja itsetunto ovat merkittävässä roolissa päihteiden käytön riskitekijöissä. Tuloksissa tulee ilmi, miten nuorta on tärkeää tukea, varsinkin jos kokee olevansa erilainen kuin muut. Sosiaalisen vahvistamisen puute voi lisätä päihdekokeilujen riskiä kuuluakseen osaksi jotain ryhmää.
Lasten ja- nuortenkoti Vanamossa on vahvaa osaamista vuorovaikutuksen ja nepsy-nuoren tukemisen alueilla. Tärkeäksi kuitenkin koetaan, että päihdekasvatuksen koulutusta lisättäisiin ja olemassa olevaa osaamista tuotaisiin konkreettisemmin esille. Näiden avulla päihdekasvatusta voitaisiin jatkossa toteuttaa entistäkin suunnitelmallisemmin, ennakoivammin ja yhteisillä toimintalinjoilla.
