Puoliso-omaishoitajien kokemuksia muistisairaan puolison muuttaessa ympärivuorokautisen hoivan piiriin

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata puoliso-omaishoitajien kokemuksia hoitovastuusta luopumisesta muistisairaan puolison muuttaessa ympärivuorokautisen hoivan yksikköön. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten puoliso-omaishoitajia voidaan tukea siirtymävaiheessa. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja, jotka toteutettiin puoliso-omaishoitajille sekä puhelin- että ryhmähaastatteluina. Yhteistyöorganisaationa toimi Pirkanmaan muistiyhdistys ry ja haastateltavat olivat yhdistyksen jäseniä. Haastattelujen ja litterointien jälkeen aineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä, jossa tulokset luokiteltiin teemoittelun avulla.

Haastattelun tuloksissa nousi esiin samankaltaisia tunteita ja kokemuksia. Päällimmäisenä hoitovastuun luopumisesta koettiin helpotusta, kun vuosia kestänyt raskas hoito tuli päätökseen muistisairaan puolison muuttaessa ympärivuorokautisen hoivan yksikköön. Helpotuksen lisäksi luopumiseen liittyi vahvasti suru sen hetkisen elämänvaiheen päättymisestä. Pettymyksen tunteet nousivat esiin puolison hoitopaikan valinnasta ja koetusta hoidon tasosta.

Ryhmähaastattelussa nousi esiin Pirkanmaan muistiyhdistys ry:n hallinnoima Kotijoukot- ryhmätoiminta, joka koettiin yhtenä tärkeimmistä tuen muodoista. Myös ystävät ja perheenjäsenet olivat monelle tärkeä tuki. Yhdistyksen muista palveluista oli hyödynnetty lisäksi psykoterapeutin palveluja, joista koettiin saaneen apua uusien ajattelumallien luomiseen ja itsetunnon uudelleen rakentamiseen.

Haastattelun tuloksista voidaan todeta, että siirtymävaiheessa vertaistuellinen ryhmätoiminta koettiin merkittäväksi tuen muodoksi, jossa oli mahdollista jakaa omia kokemuksiaan avoimesti turvallisessa ympäristössä. Tämä tuo lisäarvoa sille tiedolle, että vertaistukiryhmiä tulisi tulevaisuudessa hyödyntää vieläkin enemmän. Lisäksi ryhmätoimintaan tulisi olla mahdollisuus osallistua myös kaupunkien ympäristökunnissa.