Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen osana varhaiskasvatusta : varhaiskasvattajien näkemyksiä sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta ja sukupuolisensitiivisyydestä varhaiskasvatuksessa

Abstract

Opinnäytetyön tehtävänä oli kartoittaa, kuinka sukupuolen moninaisuuden huomioiminen toteutuu varhaiskasvatuksessa varhaiskasvattajien näkemyksen perusteella, millaiset seikat ohjaavat sukupuolisensitiivistä pedagogiikkaa ja millaisena varhaiskasvatuksen ammattilaiset kokevat osaamisensa sukupuolen moninaisuuden kohtaamisesta.

Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan taustaraportin mukaan sukupuoli on monimuotoisempi kuin perinteinen jako miehiin ja naisiin. Sukupuoli rakentuu erilaisista geneettisistä, fysiologisista, hormonaalisista, kehityksellisistä, psykologisista, kulttuurisista ja sosiaalisista ominai-suuksista. Henkilö voi kokea olevansa nainen, mies, molempia, hiukan molempia, ei kumpaakaan näistä tai sukupuoleton. Sukupuolen moninaisuuteen liittyy siis kaikki sukupuolisuus, ei ainoastaan sukupuolivähemmistöt. Puhuttaessa sukupuolisensitiivisestä pedagogiikasta tarkoitetaan jokaisen lapsen yksilöllistä kohtaamista, kaikkien sukupuoli-identiteettien ja sukupuolen ilmaisutapojen kunnioittamista ja arvostamista. Tarkoitus ei ole tehdä sukupuolta näkymättömäksi, vaan tarkastella kriittisesti arjessa ilmeneviä sukupuolittavia käytänteitä ja huomioida sukupuolen moninaisuus.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa keskisuomalaisen varhaiskasvatusyksikön henkilöstön näkemyksiä sukupuolen moninaisuuden ja sukupuolisensitiivisyyden toteutumisesta varhaiskasvatuksessa, kartoittaa toiminnan ja osaamisen lähtötilanne sekä lisätä henkilöstön valmiuksia kohdata sukupuolivähemmistöön kuuluvia asiakkaita ja heidän perheitään. Määrällinen strukturoitu Webropol-kysely lähetettiin kaikille 26 henkilöstön jäsenelle, ja siihen vastasi 13 henkilöä. Kysely toteutettiin anonyymina lomakekyselynä, ja tulokset analysoitiin tilastollisin menetelmin muokkaamalla tulokset graafiseen muotoon. Tulosten mukaan henkilöstön näkemykset sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta ja sukupuolisensitiivisyyden toteutumisesta varhaiskasvatuksen arjessa vaihtelevat melko suuresti. Suurta vaihtelua ilmeni myös henkilöstön asenteissa ja valmiuksissa kohdata sukupuolen moninaisuutta osana työtään. Saadut tulokset mukailevat aiempien tutkimusten havaintoja siinä, että vaikka suhtautuminen sukupuolivähemmistöihin on parantunut, tulisi henkilöstön johdonmukaiseen koulutukseen ja ajantasaisen tiedon lisäämiseen kiinnittää huomiota.