Maalatun tuotteen kestävyys sinkki-magnesiumpinnoitetulla teräksellä
Pääskynpää, Toni (2025)
Pääskynpää, Toni
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120131067
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120131067
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää maalatun terästuotteen kestävyyttä sinkki–magnesiumseoksella pinnoitetun teräksen (ZM-pinnoite) ja perinteisen kuumasinkityn pinnoitteen (Z-pinnoite) välillä. Tutkimus keskittyi peltikattojen saumakohtiin, joissa pinnoitteet altistuvat suurimmalle mekaaniselle ja korroosioperäiselle rasitukselle. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä SSAB Hämeenlinnan ja HAMK Tech -tutkimusyksikön kanssa, ja sen taustalla oli tarve tuottaa käytännön tietoa uusien pinnoitteiden käyttäytymisestä pohjoisen ilmasto-olosuhteissa.
Tutkimusaineisto koostui yhdestätoista tehdasvalmisteisesta, maalipinnoitetusta ohutlevynäytteestä, joissa käytettiin viittä yleistä maalijärjestelmää. Näytteisiin tehtiin konesaumakatolle tyypillinen kaksinkertainen pystysauma sekä reunataivutuksia käsityökaluilla. Korroosionkestoa tutkittiin neutraalissa suolasumutestissä (1000 h, +35 °C, 5 % NaCl) standardoidulla viiltovauriolla. Lisäksi käynnistettiin pitkäaikainen ulkoaltistuskoe C5-rasitusluokassa.
Tulokset osoittivat, että sinkki–magnesiumseospinnoitteet kestivät korroosiorasitusta selvästi paremmin kuin perinteiset sinkkipinnoitteet. ZM-näytteillä havaittiin vähemmän valkoruostetta, mutta joissakin maaliyhdistelmissä myös laaja-alaista kuplintaa. Z-pinnoitteet osoittautuivat helpommin muovattaviksi ja säilyttivät siistin ulkonäön testin alkuvaiheessa, mutta niiden suojaavuus heikkeni pidemmän altistuksen aikana. Tulosten perusteella pinnoitteen valinta on käytännössä tasapaino muovattavuuden ja pitkäaikaisen kestävyyden välillä.
Johtopäätöksenä sinkki–magnesiumseospinnoite tarjoaa teknisesti ja ympäristönäkökulmasta kestävämmän pitkän aikavälin suojan vaativissa olosuhteissa, kun taas kuumasinkitty pinnoite soveltuu edelleen hyvin helposti muovattaviin kohteisiin. Tutkimuksen rajoitteena on, että suolasumutesti on kiihdytetty laboratoriomenetelmä, joka ei täysin vastaa todellisia ulkokorroosio-olosuhteita, ja pitkäaikainen ulkoaltistuskoe on vielä käynnissä.
Avainsanat
Tutkimusaineisto koostui yhdestätoista tehdasvalmisteisesta, maalipinnoitetusta ohutlevynäytteestä, joissa käytettiin viittä yleistä maalijärjestelmää. Näytteisiin tehtiin konesaumakatolle tyypillinen kaksinkertainen pystysauma sekä reunataivutuksia käsityökaluilla. Korroosionkestoa tutkittiin neutraalissa suolasumutestissä (1000 h, +35 °C, 5 % NaCl) standardoidulla viiltovauriolla. Lisäksi käynnistettiin pitkäaikainen ulkoaltistuskoe C5-rasitusluokassa.
Tulokset osoittivat, että sinkki–magnesiumseospinnoitteet kestivät korroosiorasitusta selvästi paremmin kuin perinteiset sinkkipinnoitteet. ZM-näytteillä havaittiin vähemmän valkoruostetta, mutta joissakin maaliyhdistelmissä myös laaja-alaista kuplintaa. Z-pinnoitteet osoittautuivat helpommin muovattaviksi ja säilyttivät siistin ulkonäön testin alkuvaiheessa, mutta niiden suojaavuus heikkeni pidemmän altistuksen aikana. Tulosten perusteella pinnoitteen valinta on käytännössä tasapaino muovattavuuden ja pitkäaikaisen kestävyyden välillä.
Johtopäätöksenä sinkki–magnesiumseospinnoite tarjoaa teknisesti ja ympäristönäkökulmasta kestävämmän pitkän aikavälin suojan vaativissa olosuhteissa, kun taas kuumasinkitty pinnoite soveltuu edelleen hyvin helposti muovattaviin kohteisiin. Tutkimuksen rajoitteena on, että suolasumutesti on kiihdytetty laboratoriomenetelmä, joka ei täysin vastaa todellisia ulkokorroosio-olosuhteita, ja pitkäaikainen ulkoaltistuskoe on vielä käynnissä.
Avainsanat
