Pysy liikkeessä syöpään sairastuneenakin – liikuntapilotti syöpäyhdistykselle

Abstract

Syöpään sairastuneet liikkuvat usein liian vähän, vaikka tutkimusnäyttö liikunnan turvallisuudesta ja elämänlaatua parantavista vaikutuksista kaikissa sairauden vaiheissa on vahvaa. Liikunnan määrä usein vähenee diagnoosin saamisen jälkeen, vaikka sairastunut olisi ollut fyysisesti aktiivinen ennen diagnoosia. Liikkumisen esteet ovat moninaisia, vaikka syöpään sairastuneet lähtökohtaisesti ovat liikuntamyönteisiä. Lähes joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään, joten liikunnallisella aktiivisuudella on myös kansantaloudellisia vaikutuksia. Liikunta vähentää hoitojen sivuvaikutuksia, tukee toimintakykyä ja saattaa tehostaa hoitojen tehoa. Syöpään sairastuneiden liikuntasuosituksissa korostuvat sekä kestävyys- että lihaskuntoharjoittelun merkitys. Tämän kehittämistyön tavoitteena oli selvittää, miksi syöpädiagnoosin saaneet eivät liiku riittävästi oman hyvinvointinsa edistämiseksi, mitkä tekijät estävät ja mitkä mahdollistavat fyysisen aktiivisuuden lisäämistä sekä voiko käyttäytymisen muutosteorioihin pohjautuva liikuntainterventio rohkaista sairastuneita liikkumaan riittävästi liikuntasuositusten täyttymiseksi. Lisäksi selvitettiin, täyttyivätkö liikuntasuositukset liikuntaintervention jälkeen. Kehittämistyössä ei tarkastella syövän ennaltaehkäisyä tai lasten syöpään sairastumista. Kehittämistyössä suunniteltiin ja toteutettiin toimeksiantajalle liikuntapilotti, jonka kehittämisessä hyödynnettiin toimintatutkimuksen ja palvelumuotoilun menetelmiä. Pilotin vaikutuksia arvioitiin kyselyin, haastatteluin ja terveyskunto- ja liikkuvuustesteillä. Liikuntapilotin tulokset vahvistivat, että vertaisryhmässä ohjattu liikuntainterventio voi lisätä osallistujien fyysistä aktiivisuutta vahvistamalla minäpystyvyyttä ja ylläpitää elämänlaatua. Jatkossa pidempikestoiset interventiot ja seuranta voisivat tarjota lisää tietoa ohjatun intervention pitkäaikaisista vaikutuksista syöpään sairastuneiden fyysiseen aktiivisuuteen ja elämänlaatuun.