Aikaperusteinen toimintolaskenta : malli ja sen periaatteet

Abstract

Opinnäytetyössä tarkasteltiin aikaperusteisen toimintolaskennanmallia, sen periaatteita ja sen kehittämiseen johtaneita syitä. Taustalla oli tarve ymmärtää, miten perinteistä toimintolaskentaa pyrittiin yksinkertaistamaan ja millä tavoin kustannusten kohdistamista voitiin selkeyttää. Tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva TDABC-menetelmän toiminnasta, sen keskeisistä piirteistä sekä niitä koskevasta akateemisesta keskustelusta.

Työssä analysoitiin TDABC mallin perusrakenne, keskeiset parametrit ja hyöty johdolle. Tarkasteltiin myös, miten menetelmän myötä aikayhtälöiden ja kapasiteettien kautta voidaan toteuttaa toimintolaskentaa. Lisäksi myös siihen millaista kritiikkiä TDABChen on liitetty kirjallisuudessa, kuten mallin riippuvuutta aika-arvioiden luotettavuudesta ja kapasiteettitiedon saatavuudesta. Menetelmän vahvuuksia ja rajoitteita tarkasteltiin ilman johtopäätöstä siitä, että se olisi yleisesti perinteistä toimintolaskentaa tai kustannuslaskentaa ajatellen ensisijaisesti aina paras mahdollinen vaihtoehto.

Tulosten perusteella todettiin, että TDABC pyrki ratkaisemaan perinteisen toimintolaskennan tunnettuja ongelmia, kuten raskaita syy-seuraussuhteiden selvittämistä ja laskentamallin ylläpidon raskauteen liittyviä haasteita. Malli selkeytti kustannusten kohdistusta kahden parametrin avulla, mikä edesauttoi laskentaprosessia ja teki siitä läpinäkyvämmän. Menetelmä edellytti tarkkoja aika-arvioita, suhteellisen systemaattisesti päivitettävää kapasiteettitietoa ja riittävän selkeitä prosessikuvauksia, minkä vuoksi menetelmän lisäarvoa tuottava hyödyntäminen oli riippuvainen lähtöarvojen laadusta. Kirjallisuudessa esitetyn kritiikin perusteella TDABC ei ratkaissut kaikkia perinteisen toimintolaskennan ongelmia, eikä sitä voida pitää yksiselitteisesti parhaana vaihtoehtona kaikkiin laskentakohteisiin.

Johtopäätöksenä todettiin, että TDABC-menetelmä edusti teoreettisesti johdonmukaista yritystä tehdä kustannuslaskennasta läpinäkyvämpää ja teknisesti kevyempää, mutta sen toimivuus perustui vahvasti laskentamallin taustadatan laatuun, sekä sitä tukevien järjestelmien ja raportoinnin laajuuteen. Menetelmän voidaan sanoa sopivan tilanteisiin, joissa tavoiteltiin toimintolaskennan yksinkertaistamista ja resurssien käytön näkyväksi tekemistä. TDABC ei muodosta yleispätevää ratkaisua, vaan tarjoaa yhden mahdollisen tavan jäsentää kustannusrakennetta allokoimalla liiketoimintakustannuksia toiminnoille.

The thesis examined the Time-Driven Activity-Based Costing model, its principles, and the reasons behind its development. The work was motivated by the need to understand how traditional activity-based costing had been simplified and how the allocation of costs could be made more transparent. The aim was to form a comprehensive overview of how the TDABC method operates, its essential characteristics, and the academic discussion surrounding it.

The study analysed the basic structure of the TDABC model, key parameters, and the type of managerial insights it can provide. The examination included how activity-based costing can be implemented through time equations and capacity rates. In addition, the thesis reviewed the criticism presented in the literature, including the model’s reliance on accurate time estimates and the availability of reliable capacity data. The strengths and limitations of the method were evaluated without concluding that TDABC would be inherently superior to traditional activity-based costing or cost accounting more broadly.

The results indicated that TDABC aimed to address well-known challenges associated with traditional activity-based costing, such as the complexity of identifying cause-and-effect relationships and the heavy maintenance burden of detailed cost models. The model clarified cost allocation by relying on two core parameters, which streamlined the calculation process and improved transparency. At the same time, the model was shown to require precise time estimates, regularly updated capacity information, and sufficiently clear process descriptions, making its added value dependent on the quality of underlying data. According to the literature, TDABC did not resolve all limitations of traditional activity-based costing and cannot be considered a universal solution for all costing contexts.

In conclusion, the TDABC method represented a theoretically coherent attempt to make cost accounting more transparent and technically lighter, but its practical usefulness depended strongly on the quality of available data as well as supporting systems and reporting structures. The method was best suited to situations where the objective was to simplify activity-based costing and make resource usage more visible. TDABC does not constitute a universally applicable solution but offers one possible approach for structuring cost information by allocating business-related costs to activities.