Ankkuri, joka piti kasassa: syöpään sairastuneiden kokemuksia psykososiaalisesta tuesta

Abstract

Syöpä on kansanterveydellinen haaste niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Syöpään sairastuneiden määrän odotetaan edelleen lisääntyvän tulevina vuosina. Lääketieteen kehittymisen myötä yhä useampi sairastuneista paranee ja parantumatonta syöpää sairastavat elävät pidempään sairautensa kanssa. Sairauden ja hoitojen aiheuttamien fyysisten vaikutusten lisäksi suuri osa sairastuneista kokee psykososiaalista ahdistusta. Psykososiaalisen tuen tarkoituksena on parantaa syöpään sairastuneen kokonaisvaltaista terveyttä, edistää sopeutumista vallitsevaan tilanteeseen ja kykyä selviytyä sairauden eri vaiheista. Psykososiaalinen tuki voidaan jakaa psyykkiseen, sosiaaliseen ja henkiseen tukeen ja se sisältää emotionaalisen, tiedollisen ja konkreettisen tuen sekä vertaisten antaman tuen. Psykososiaalisen tuen järjestäminen on terveydenhuollon vastuulla, tukea tarjotaan myös kolmannen sektorin toimesta. Yhteisiä sovittuja käytäntöjä tuen tarjoamiseen ei ole.

Tavoitteena oli tutkia syöpään sairastuneiden kokemuksia psykososiaaliseen tukeen liittyen. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol- kyselyn avulla. Aineisto koostui 22 vastauksesta ja se analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Syöpään sairastuneiden kokemukset jakautuivat terveydenhuollon tarjoamaan tukeen, kolmannen sektorin tarjoamaan tukeen, sosiaaliseen ympäristöön, psykososiaalisen tuen tarpeen tunnistamiseen ja sairastuneen selviytymiseen vaikuttaviin tekijöihin. Terveydenhuollon tarjoamat palvelut pitivät sisällään tuen tarjoajia ja muotoja. Kolmannen sektorin tarjoaman tuen alla oli pääasiassa syöpäyhdistyksen tarjoamia tukipalveluita ja hengellinen tuki. Sosiaalinen ympäristö koostui perheen ja läheisten tarjoamasta tuesta ja haasteista liittyen sairastuneen sosiaaliseen ympäristöön. Tuen tarpeen tunnistaminen sisälsi pääasiassa tuen ajankohtaan ja muotoon liittyviä yksilöllisiä toiveita. Selviytymiseen vaikuttavat tekijät olivat tekijöitä, jotka vaikuttivat sairastuneen kokemukseen tuen vaikuttavuudesta tai sen puutteesta.

Sairastuneet pitävät psykososiaalista tukea tärkeänä selviytymisen kannalta. Saatuun tukeen oltiin pääasiassa tyytyväisiä. Aineistosta nousi esille tuen tarve etenkin sairauden alkuvaiheessa ja hoitojen päättymisen jälkeen. Psykososiaalisen tuen saamisen esteenä koettiin etenkin ohjauksen ja tiedon puute sekä voimavarojen vähyys tuen hakemiseksi. Varhaisen tuen tarpeen tunnistamisen, palveluihin ohjaamisen ja niistä tiedottamisen, yhteistyön terveydenhuollon ja kolmannen sektorin välillä ja digitaalisten ratkaisujen kehittämisen merkitys nousivat aineistosta esille.