Spinaalipuudutuksen vaikutus virtsaamiseen ja kertakatetrointi ortopedisilla potilailla

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee spinaalipuudutuksen vaikutusta virtsaamiseen ja kertakatetrointia ortopedisilla potilailla. Postoperatiivinen virtsaumpi (POUR) on yleinen komplikaatio spinaalipuudutuksen jälkeen. Sen ensisijainen hoitomuoto on kertakatetrointi, mutta sen käyttöä vältetään ortopedisilla potilailla hematogeenisen infektioriskin vuoksi.

Opinnäytetyössä koottiin tutkimustietoja, jota voidaan hyödyntää ortopedisten potilaiden hoitokäytäntöjen arvioinnissa ja hoidon laadun kehittämisessä. Opinnäytetyössä kuvataan virtsaamisen käynnistymistä ja kertakatetrointia spinaalipuudutetulla ortopedisilla potilailla viimeaikaisen tutkimusten näkökulmasta. Opinnäytetyön toimeksiantaja on ortopedinen sairaalla.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Katsaukseen valittiin vuosilta 2015–2025 kansainvälisiä, alkuperäisiä, vertaisarvioituja tutkimuksia, jotka olivat kokonaisuudessaan saatavilla. Kirjallisuuskatsaukseen valittu tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisen eli aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä.

Tulosten perusteella spinaalipuudutus vaikuttaa virtsarakon ja virtsateiden keskushermoston välisiin hermoyhteyksiin salpaamalla S2-S4-alueen hermoratoja, mikä estää niiden normaalin toiminnan. Katetrointirajan nostaminen 500 ml:sta 800 ml:an, oireisiin perustuva ultraääniseuranta sekä sairaanhoitajien hoitointerventiot vähensivät merkittävästi katetrointien määrää ilman komplikaatioita. Yksilöllisen virtsarakon maksimikapasiteetin (MBC) huomioiminen parantaa arvioinnin luotettavuutta sekä tukee potilaslähtöistä ja turvallista hoitoa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että katetrointien määrää voidaan vähentää vaikuttamalla muokattaviin riskitekijöihin, säännöllisellä virtsarakon seurannalla sekä yhtenäisillä katetrointikriteereillä. Jatkotutkimusehdotuksina esitetään yhtenäisen POUR-protokollan luomista sekä MBC soveltamista käytännössä.

The purpose of this thesis was to examine the effect of spinal anaesthesia on urination and single catheterisation in orthopaedic patients. Postoperative urinary retention (POUR) is a common complication following spinal anaesthesia. The primary treatment is intermittent catheterisation. However, catheterisation is avoided due to the risk of haematogenous infection in orthopaedic patients.

In this thesis, the aim was to collect data that can be utilised in examining the effectiveness of orthopaedic patient care practices and in developing the quality of care. The thesis describes the initiation of urination and single catheterisation in orthopaedic patients under spinal anaesthesia from the perspective of recent research. The thesis was commissioned by the orthopaedic hospital.

The study was conducted as a descriptive literature review. The studies were limited to generally healthy orthopaedic patients who underwent surgery under spinal anaesthesia. Studies involving urological patients, abdominal surgeries, or individuals under 18 years of age were excluded. The international, peer-reviewed original studies from 2015-2025 were collected and analysed by material-based content analysis.

Spinal anaesthesia affects the neural connections between the bladder and the central nervous system by blocking the S2–S4 nerve pathways, preventing their normal function. Increasing the catheterisation bladder volume from 500 ml to 800 ml, symptom-based ultrasound monitoring and nurse’s interventions significantly reduce catheterisation without complications. Considering the individual maximum bladder capacity (MBC) improved the reliability of assessment and supported patient-centered and safe care.

The findings indicate that catheterisation rates can be reduced by addressing modifiable risk factors, through regular bladder monitoring and standardized catheterisation criteria. Future research should focus on developing a unified POUR protocol and exploring the practical application of MBC.