Identiteetin rakentuminen eläkkeelle siirtymisen jälkeen

Abstract

Suomalaisten eliniän pidentyessä eläkkeelle siirtymisen ja varsinaisen vanhuuden väliin muodostuu uudenlainen aiempaa pidempi elämänvaihe, jota voidaan pitää monien mahdollisuuksien ajanjaksona. Tämä siirtymävaihe työelämän päättymisen ja varsinaisen vanhuuden välillä ei ole pelkästään ajallinen muutos, vaan se on merkittävä elämänvaihe, jossa yksilön identiteetti muokkautuu uudelleen. Eläkkeelle jääminen vaikuttaa yksilön arkeen, rooleihin ja kokemukseen itsestä. Aiemmat tutkimukset osoittavat toimintakyvyn säilyvän pidempään, minkä seurauksena eläkkeelle siirrytään usein aktiivisina ja voimavaraisina kansalaisina. Psyykkinen hyvinvointi ja sosiaalinen aktiivisuus ovat näyttäytyneet aikaisemmissa tutkimuksissa keskeisinä voimavaroina eläkkeelle siirtymisen yhteydessä. Sen sijaan aikaisempaa tutkimusta eläkkeelle siirtyneiden käyttämistä strategioista elämänmuutosvaiheessa on vain vähän. Tämän artikkelimuotoisen opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia strategioita eläkkeelle siirtyneet henkilöt hyödyntävät rakentaessaan eläkeläisidentiteettiään ja hyvää vanhenemistaan. Tutkimuksessa käytettiin kesällä 2023 valmiiksi kerättyä laadullista teemahaastatteluainestoa. Tutkimuksen kohderyhmänä oli 19 vanhuuseläkkeellä olevaa henkilöä, jotka kertoivat ajatuksiaan elämänmuutosvaiheesta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset on raportoitu artikkelikäsikirjoituksessa, joka on lähetetty vertaisarvioitavaksi suomalaiseen tiedejulkaisuun syksyllä 2025. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä eläkkeelle siirtymisestä yksilöllisenä ja moniulotteisena prosessina, joka vaikuttaa yksilön arkeen ja identiteettiin. Tulosten mukaan monet eläkkeelle siirtyneiden käyttämistä strategioista liittyivät omavoimaiseen arkeen, joka piirtyi esiin uuden elämänvaiheen ja identiteetin ankkurina. Eläkkeelle siirtyneiden kuvaamien strategioiden pohjalta tutkimuksessa tunnistettiin erilaisia eläkeläisarkkityyppejä. Strategioita tunnistamalla voitaisiin jatkossa tukea entistä paremmin tämän elämänvaiheen omavoimaisuutta ja siirtymävaiheeseen liittyvää identiteettityötä.