Röntgenhoitajakoulutuksen vastaavuus työelämän tarpeisiin : vastavalmistuneiden näkökulma
Jordan, Tiia (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120331924
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120331924
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka hyvin röntgenhoitajakoulutus vastaa työelämän tarpeisiin vastavalmistuneiden näkökulmasta. Työ tehtiin Suomen Röntgenhoitajat ry:n toimeksiannosta, koska koulutuksen työelämärelevanssia ja yhdenvertaisuutta eri ammattikorkeakoulujen välillä haluttiin arvioida. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää koulutuksen kehittämisessä ja työelämävalmiuksien vahvistamisessa.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselynä, joka suunniteltiin mittaamaan vastavalmistuneiden kokemuksia koulutuksen laadusta, työelämävalmiuksista ja koulukohtaisista eroista. Kysely lähetettiin vuosina 2021–2025 valmistuneille röntgenhoitajille, ja siihen vastasi 72 henkilöä. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.
Tulosten perusteella koulutus vastasi pääosin hyvin työelämän tarpeisiin, ja käytännön harjoittelu työelämässä koettiin merkittävimmäksi vahvuudeksi. Puutteita havaittiin erityisesti oppimateriaaleissa ja simulaatioharjoituksissa. Koulukohtaiset erot olivat tilastollisesti merkitseviä, mikä korostaa tarvetta valtakunnalliselle laadunvarmistukselle ja pedagogisten käytäntöjen yhtenäistämiselle. Tulokset tukevat jatkuvaa koulutuksen kehittämistä, jotta se vastaisi muuttuviin osaamistarpeisiin ja potilasturvallisuuden vaatimuksiin.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselynä, joka suunniteltiin mittaamaan vastavalmistuneiden kokemuksia koulutuksen laadusta, työelämävalmiuksista ja koulukohtaisista eroista. Kysely lähetettiin vuosina 2021–2025 valmistuneille röntgenhoitajille, ja siihen vastasi 72 henkilöä. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.
Tulosten perusteella koulutus vastasi pääosin hyvin työelämän tarpeisiin, ja käytännön harjoittelu työelämässä koettiin merkittävimmäksi vahvuudeksi. Puutteita havaittiin erityisesti oppimateriaaleissa ja simulaatioharjoituksissa. Koulukohtaiset erot olivat tilastollisesti merkitseviä, mikä korostaa tarvetta valtakunnalliselle laadunvarmistukselle ja pedagogisten käytäntöjen yhtenäistämiselle. Tulokset tukevat jatkuvaa koulutuksen kehittämistä, jotta se vastaisi muuttuviin osaamistarpeisiin ja potilasturvallisuuden vaatimuksiin.