Paikkasidonnainen journalistinen esitys kohtaamisen tilana

Abstract

Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus kuuden Hyvät esivanhemmat -paikkasidonnaiseen journalistiseen esitykseen osallistuneen esityskokemuksesta, heidän esityskokemukselle antamistaan merkityksistä ja näihin vaikuttaneista tekijöistä. Hyvät esivanhemmat on maaliskuussa 2025 apurahatyönä toteutettu elävän journalismin kokeilu. Elävällä journalismilla tarkoitetaan tapahtumia, joissa journalistit esittävät journalistisia sisältöjä läsnä oleville yleisöille.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mihin esitysmuodossa on potentiaalia ja miten sitä kannattaisi kehittää. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakennettiin journalismin merkityksellistämistä, elävää journalismia, esitystä ja paikkaa valottavista käsitteistä.

Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta Hyvät esivanhemmat -paikkasidonnaiseen journalistiseen esitykseen osallistunutta. Haastattelujen rinnalla aineistona käytettiin esityksen käsikirjoitusta. Haastatteluaineistolle tehtiin laadullinen sisällönanalyysi. Tulkintoja tehdessä aineistoa verrattiin erityisesti elämismaailman, minä–sinä-kohtaamisen, liminaalisen tilan ja itseorganisoituvan palautekehän käsitteisiin sekä Henri Lefebvren sosiaalisen tilan teoriaan ja Doreen Masseyn teorioihin.

Työn keskeinen tulos oli, että paikkasidonnainen journalistinen esitys voi tehdä tiedosta henkilökohtaista ja elävää, tuoda ihmisiä eri elämänpiireistä yhteen pohtimaan niin henkilökohtaisia, työhön ja ammattiin liittyviä kuin laajemmin ihmisyyttä, yhteiskuntaa ja yhteisen elämän järjestämistä koskevia ajankohtaisia kysymyksiä sekä törmäyttää ihmisten erilaisia elämismaailmoja. Esityskokemukseen ja sen merkityksellistämiseen Hyvät esivanhemmat -paikkasidonnaisessa journalistisessa esityksessä vaikuttivat erityisesti kehollisuus ja aistimellisuus, minä–sinä-kohtaamiset avoimesti elämästään kertoneiden haastateltavien kanssa, fyysinen oleminen paikoissa ja paikkoihin kytkeytyvä monitasoinen tieto sekä osallistujien omat resurssit. Esityksessä kehkeytyi yhteyden ja kuulumisen kokemuksia, kaupungin sisäisen moninaisuuden tunnistamista ja tunnustamista, toisten ihmisten näkyväksi tulemista, utooppista ajattelua sekä erilaisia aikakokemuksia. Kokemukset kertoivat siitä, että esityksessä oli Irena Costera Meijerin määrittelemän arvokkaan journalismin sekä Mikko Villin ja Juho Ruotsalaisen määrittelemän eudaimonisen journalismin piirteitä.

Erona suomalaiseen elävän journalismin tutkimukseen tuloksissa korostuu osallistujien aktiivinen toimijuus tiedon tulkitsijana ja merkityksellistäjänä. Tämä antaa viitteitä siitä, että esitysmuodossa voisi olla potentiaalia moniäänisen julkisen keskustelun tilaksi. Esityksen kehittämisessä kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti osallistujien toimijuuden vahvistamiseen, tilan luomiseen kohtaamisille ja vuorovaikutukselle sekä tiedollisen ja kokemuksellisen paikkasidonnaisuuden syventämiseen. Kehittämisessä hyödyllisiä käsitteitä ovat erityisesti itseorganisoituva palautekehä sekä tilaan ja paikkaan liittyvät teoriat.