Kvalitatiivinen tutkimus 15-17-vuotiaiden joukkuevoimistelijoiden kehonkuvan muovautumisesta
Niittylahti, Sini; Virtanen, Sarianna (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120332162
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120332162
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä ja kokemuksia 15-17-vuotiaat joukkuevoimistelijat liittävät kehonkuvaansa. Verrattiin myös sarjatasojen välillä esiintyviä mahdollisia eroja kehonkuvassa. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki kohderyhmään kuuluvat joukkuevoimistelijat, joilla oli kilpa- A-, kilpa- B- tai harrastelisenssi.
Tutkittavaa ilmiötä lähestyttiin laadullisin menetelmin. Aineistonkeruuseen hyödynnettiin Microsoft Forms-kyselylomaketta, jossa oli avoimia neutraaleja kysymyksiä. Aineisto analysoitiin fenomenografisella analyysitavalla. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää joukkuevoimistelun lajikulttuuria kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia ja siten tukea lajin kehittymistä tutkimustulosten pohjalta.
Aineistosta nousi esille yhtäläisyyksiä oman kehon vertailussa sekä käsityksiä laihan ja pitkän kehon ihannoinnista sarjatasosta riippumatta. Selkeä ero sarjatasojen välillä oli oman kehonkuvan sanallistaminen. Harrastesarjassa keho nähtiin positiivisemmin ja kannustavammin. Omasta kehosta kirjoitettiin negatiivisemmin, mitä korkeammalle sarjatasolle vastauksissa siirryttiin. SM-sarjan voimistelijoiden vastauksissa korostuivat kokemukset valmentajien kommentoinnista ja sen vaikutuksesta omaan kehonkuvaan. Kilpasarjassa nostettiin myös esiin valmentajien kommentoinnit, mutta joukkuelaisten kommenttien koettiin vaikuttavan vahvemmin näkemykseen omasta kehonkuvasta. Harrastesarjassa ei noussut esille valmentajien kommentointia.
Tulokset antoivat käsityksen, että vertailulla, muiden kommentoinnilla, ihannekehonkuvilla ja sarjatasoilla on mahdollisesti merkitystä joukkuevoimistelijan kehonkuvan muovautumisessa. Käsitykset olivat suurimmaksi osaksi negatiivisia, vaikka kyselyyn oli mahdollista halutessaan vastata positiivisella näkemyksellä. Oman kehon positiivinen sanallistaminen todettiin hankalaksi, vaikka positiivisiakin käsityksiä ja kokemuksia lajin parissa osalla löytyi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu määrällisin menetelmin joukkuevoimistelijoilla esiintyvän kehotyytymättömyyttä muita voimistelun kilpalajeja enemmän. Tämän tutkimuksen tulokset antoivat ymmärrystä siitä, mitkä käsitykset ja kokemukset ovat mahdollisesti joukkuevoimistelijoiden kehonkuvan muovautumisen taustalla. Tulokset tukevat fysioterapeuttista psykofyysistä lähestymistapaa nuoren urheilijan kuntoutuksessa, sillä tulokset auttavat kartoittamaan urheilijan tilanteen entistä kattavammin.
Tutkittavaa ilmiötä lähestyttiin laadullisin menetelmin. Aineistonkeruuseen hyödynnettiin Microsoft Forms-kyselylomaketta, jossa oli avoimia neutraaleja kysymyksiä. Aineisto analysoitiin fenomenografisella analyysitavalla. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää joukkuevoimistelun lajikulttuuria kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia ja siten tukea lajin kehittymistä tutkimustulosten pohjalta.
Aineistosta nousi esille yhtäläisyyksiä oman kehon vertailussa sekä käsityksiä laihan ja pitkän kehon ihannoinnista sarjatasosta riippumatta. Selkeä ero sarjatasojen välillä oli oman kehonkuvan sanallistaminen. Harrastesarjassa keho nähtiin positiivisemmin ja kannustavammin. Omasta kehosta kirjoitettiin negatiivisemmin, mitä korkeammalle sarjatasolle vastauksissa siirryttiin. SM-sarjan voimistelijoiden vastauksissa korostuivat kokemukset valmentajien kommentoinnista ja sen vaikutuksesta omaan kehonkuvaan. Kilpasarjassa nostettiin myös esiin valmentajien kommentoinnit, mutta joukkuelaisten kommenttien koettiin vaikuttavan vahvemmin näkemykseen omasta kehonkuvasta. Harrastesarjassa ei noussut esille valmentajien kommentointia.
Tulokset antoivat käsityksen, että vertailulla, muiden kommentoinnilla, ihannekehonkuvilla ja sarjatasoilla on mahdollisesti merkitystä joukkuevoimistelijan kehonkuvan muovautumisessa. Käsitykset olivat suurimmaksi osaksi negatiivisia, vaikka kyselyyn oli mahdollista halutessaan vastata positiivisella näkemyksellä. Oman kehon positiivinen sanallistaminen todettiin hankalaksi, vaikka positiivisiakin käsityksiä ja kokemuksia lajin parissa osalla löytyi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu määrällisin menetelmin joukkuevoimistelijoilla esiintyvän kehotyytymättömyyttä muita voimistelun kilpalajeja enemmän. Tämän tutkimuksen tulokset antoivat ymmärrystä siitä, mitkä käsitykset ja kokemukset ovat mahdollisesti joukkuevoimistelijoiden kehonkuvan muovautumisen taustalla. Tulokset tukevat fysioterapeuttista psykofyysistä lähestymistapaa nuoren urheilijan kuntoutuksessa, sillä tulokset auttavat kartoittamaan urheilijan tilanteen entistä kattavammin.