Diagnosen som vändpunkt : en kvalitativ studie om kvinnors upplevelser av ADHD i vuxenlivet

Abstract

Detta examensarbete undersöker kvinnors upplevelser av att få en ADHD-diagnos i vuxen ålder och hur diagnosen påverkar deras självförståelse och livssituation. Examensarbetet visar att diagnosen utgör en vändpunkt som förändrar kvinnors sätt att förstå sina tidigare livserfarenheter och framtida möjligheter.

Syftet med denna studie var att fördjupa förståelsen för kvinnors upplevelser av att leva med en ADHD-diagnos som ställts i vuxen ålder. Tre frågeställningar formulerades för att belysa olika aspekter av kvinnornas erfarenheter. Begreppet försoning (Gustafsson, 2010) användes som teoretisk utgångspunkt för att fördjupa förståelsen för kvinnornas upplevelser.

Studien genomfördes med en kvalitativ metod, där semistrukturerade intervjuer användes för att samla in data från vuxna kvinnor som diagnostiserats med ADHD. Det insamlade materialet analyserades med kvalitativ innehållsanalys, vilket möjliggjorde att återkommande mönster i deltagarnas berättelser kunde tydliggöras.

Resultatet visar att diagnosen ofta upplevs som både en lättnad och en förlust. Kvinnorna beskriver hur diagnosen ger dem en ny förståelse, men också hur den väcker sorg över uteblivet stöd och missade möjligheter tidigare i livet. Resultatet pekar på behovet av att beakta de känslomässiga konsekvenserna av en diagnos och inte enbart de medicinska. Ett helhetsperspektiv som inkluderar identitet och psykosociala faktorer framstår som betydelsefullt för att stödja kvinnors personliga utveckling och långsiktiga välmående.

Tämä opinnäytetyö tarkastelee naisten kokemuksia ADHD-diagnoosin saamisesta aikuisiällä sekä sitä, miten diagnoosi vaikuttaa heidän itseymmärrykseensä ja elämäntilanteeseensa. Opinnäytetyö osoittaa, että diagnoosi muodostaa käännekohdan, joka muuttaa naisten tapaa ymmärtää aiempia elämänkokemuksiaan ja tulevaisuuden mahdollisuuksiaan.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli syventää ymmärrystä naisten kokemuksista elää aikuisena saadun ADHD-diagnoosin kanssa. Kolme tutkimuskysymystä laadittiin valaisemaan eri näkökulmia naisten kokemuksiin. Sovinnon käsitettä (Gustafsson, 2010) käytettiin teoreettisena lähtökohtana syventämään ymmärrystä naisten kokemuksista.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella menetelmällä, ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla aikuisilta naisilta, joille oli diagnosoitu ADHD. Kerätty aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla, mikä mahdollisti osallistujien kertomuksissa toistuvien mallien havainnollistamisen.

Tulokset osoittavat, että diagnoosi koetaan usein sekä helpotuksena että menetyksenä. Naiset kuvaavat, kuinka diagnoosi antaa uudenlaisen ymmärryksen itsestä, mutta herättää myös surua aiemmin puuttuneesta tuesta ja menetetyistä mahdollisuuksista. Tulokset korostavat tarvetta huomioida diagnoosin emotionaaliset vaikutukset, ei pelkästään lääketieteelliset. Kokonaisvaltainen näkökulma, joka sisältää identiteetin ja psykososiaaliset tekijät, näyttäytyy tärkeänä naisten henkilökohtaisen kehityksen ja pitkäaikaisen hyvinvoinnin tukemisessa.

This thesis explores women’s experiences of receiving an ADHD diagnosis in adulthood and how the diagnosis affects their self-understanding and life situation. The thesis shows that the diagnosis represents a turning point that changes the way women interpret their past life experiences and future possibilities.

The purpose of this study was to deepen the understanding of women’s experiences of living with an ADHD diagnosis received in adulthood. Three research questions were formulated to highlight different aspects of the women’s experiences. The concept of reconciliation (Gustafsson, 2010) was used as a theoretical framework to deepen the understanding of their experiences.

The study was conducted using a qualitative method. Semi-structured interviews were used to collect data from adult women diagnosed with ADHD. The data were analyzed through qualitative content analysis, which made it possible to identify recurring patterns in the participants’ narratives.

The results indicate that the diagnosis is often experienced as both a relief and a loss. The women describe how the diagnosis provides them with a new understanding of themselves but also evokes grief over the lack of support and missed opportunities earlier in life. The results highlight the importance of considering the emotional consequences of a diagnosis, not only the medical ones. A holistic perspective that includes identity and psychosocial factors appears crucial in supporting women’s personal development and long-term well-being.