Mentalisaatio lastensuojelun osallisuuden ja kohtaamisten tukena

Abstract

Osallisuus nähdään merkityksellisenä kehittämiskohteena lastensuojelun työskentelyssä sekä asiakasvanhempien, ammattilaisten sekä yhteiskunnan tasolta. Osallisuuden on todettu tukevan lastensuojelutyöskentelyn vaikuttavuutta, mutta tämän lisäksi osallisuus omaa elämää koskeviin päätöksiin on jokaisen yksilön oikeus.

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan, kuinka mentalisoivalla työotteella voidaan tukea osallisuutta ja kumppanuutta lastensuojelussa ja mitkä ovat mentalisaation mahdollisuudet ja reunaehdot lastensuojelun ammattilaisten ja vanhempien välisessä työskentelyssä. Aineisto kerättiin kuudeltatoista Kymenlaakson hyvinvointialueen lastensuojelun ammattilaiselta eläytymismenetelmän avulla koulutuksellisen webinaarin yhteydessä.

Tutkimuksen tulosten perusteella ammattilaiset näkevät mentalisoivan työotteen tukevan reflektiivisyydellään osallisuuden edistämistä monipuolisesti. Mentalisoivalla työtavalla voidaan vahvistaa luottamusta ja edistää yhteistyötä, sekä vähentää asiakkuuteen liittyviä pelkoja, epäluottamusta ja vuorovaikutuksen väärinymmärryksiä. Mentalisaation avulla asiakas voi kokea tulevansa kuulluksi, ymmärretyksi ja kunnioitetuksi. Tulosten mukaan mentalisaatiolla on tärkeä rooli myös asiakassuhteen valtaepätasapainon vähentämisessä. Asiakas ei todennäköisemmin tunne itseään jyrätyksi tai epäpäteväksi asiassaan, kun työntekijä ei asetu tietämään ja tekemään päätöksiä asiakkaan puolesta.

Tutkimustulokset mentalisaation vahvistamisen ehdoista painottuivat eniten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseen, ammattilaislähtöisyyden välttämiseen, tunnetyöskentelyyn sekä ammattilaisen uteliaisuuteen, kysymiseen ja kuuntelemiseen. Mentalisaation toteutuminen edellyttää tulosten mukaan mahdollisuutta kiireettömään työskentelyyn.

Opinnäytetyön toimeksiantajalle tutkimuksen tulokset tarjoavat useita näkökulmia vahvistaa lastensuojelun osallisuutta mentalisaation avulla. Tulokset kannustavat tarkastelemaan myös ammattilaisten mentalisaatioperustaisen työotteen nykytilaa ja kehittämisen mahdollisuuksia. Tulokset muistuttavat mentalisaatio-osaamisen olevan enemmän kuin tarpeellista lastensuojelun vaativissa kohtaamisissa, joissa ei voi nojautua pelkästään ammattilaisen teoreettiseen osaamiseen.