Kokemuksia päihdeongelmasta. Kertojana ihminen, jolla on kehitysvamma.
Keskinen, Jarno (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120332132
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120332132
Tiivistelmä
Kehitysvammaiset henkilöt eivät saa tarkoituksenmukaista ja tarpeisiinsa soveltuvaa suunnitelmallista päihdehoitoa. Siihen vaikuttaa edelleen vallitseva käsitys ja mielikuva siitä, etteivät päihteet saati päihdeongelma kuulu kehitysvammaisten ihmisten elämään.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli yksilöhaastatteluiden avulla tuoda työelämän hyödynnettäväksi kehitysvammaisten henkilöiden omia kokemuksia siitä, miten he kokevat päihdeongelmansa ja miten he toivoisivat tulevansa kohdatuiksi ja autetuiksi. Tieto auttaa kehittämään kehitysvammaisille henkilöille suunnattuja päihdepalveluita ja kasvattamaan vammaispalveluiden ymmärrystä päihteillä oireilevien ihmisten elämästä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli henkilöhaastatteluiden kautta saada tietoa kehitysvammaisten henkilöiden päihteidenkäytöstä ja siihen liittyvistä ilmiöistä sekä siitä, miten he toivoisivat tulevansa kohdatuksi ja autetuiksi.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Haastateltavat olivat täysi-ikäisiä kohderyhmään kuuluvia henkilöitä. Haastattelut toteutettiin pääosin haastateltavien kodissa tai muussa heille tutussa ympäristössä. Yksi haastattelu tehtiin etäyhteydellä. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Päihteiden käytön taustasyiksi haastatteluissa nousivat ihmissuhteet, yksin oleminen, yksinäisyys, tekemisen puute sekä tunteiden säätely. Usealla haastateltavalla oli vaikeuksia hahmottaa käyttämänsä alkoholin määrää ja käyttötiheyttä. Päihdeongelman tunnistaminen perustui usein läheisten tai ohjaajien huomautuksiin, oman terveydentilan nostattamaan huoleen tai arjen ongelmiin. Haastateltavat kokivat päihteiden käytön vaikuttaneen kielteisesti terveyteen, ihmissuhteisiin, talouteen ja arjenhallintaan. Päihteiden käyttöön liittyi myös myönteisiä kokemuksia, kuten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mielihyvää.
Apuun ja tukeen liittyen haastateltavat toivoivat ohjaajien ja läheisten tukea, lisää keskusteluapua sekä konkreettisia tukitoimia, kuten ohjaajan mukanaoloa päihdeklinikkakäynneillä. Palveluiden saavutettavuudessa ja ymmärrettävyydessä havaittiin puutteita. Haastatteluista jäi vaikutelma, etteivät haastateltavat olleet saaneet riittävästi tietoa ja tukea päihdeongelmaansa. Häpeä ja leimaantumisen pelko nousivat esiin avun hakemisen esteinä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli yksilöhaastatteluiden avulla tuoda työelämän hyödynnettäväksi kehitysvammaisten henkilöiden omia kokemuksia siitä, miten he kokevat päihdeongelmansa ja miten he toivoisivat tulevansa kohdatuiksi ja autetuiksi. Tieto auttaa kehittämään kehitysvammaisille henkilöille suunnattuja päihdepalveluita ja kasvattamaan vammaispalveluiden ymmärrystä päihteillä oireilevien ihmisten elämästä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli henkilöhaastatteluiden kautta saada tietoa kehitysvammaisten henkilöiden päihteidenkäytöstä ja siihen liittyvistä ilmiöistä sekä siitä, miten he toivoisivat tulevansa kohdatuksi ja autetuiksi.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Haastateltavat olivat täysi-ikäisiä kohderyhmään kuuluvia henkilöitä. Haastattelut toteutettiin pääosin haastateltavien kodissa tai muussa heille tutussa ympäristössä. Yksi haastattelu tehtiin etäyhteydellä. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Päihteiden käytön taustasyiksi haastatteluissa nousivat ihmissuhteet, yksin oleminen, yksinäisyys, tekemisen puute sekä tunteiden säätely. Usealla haastateltavalla oli vaikeuksia hahmottaa käyttämänsä alkoholin määrää ja käyttötiheyttä. Päihdeongelman tunnistaminen perustui usein läheisten tai ohjaajien huomautuksiin, oman terveydentilan nostattamaan huoleen tai arjen ongelmiin. Haastateltavat kokivat päihteiden käytön vaikuttaneen kielteisesti terveyteen, ihmissuhteisiin, talouteen ja arjenhallintaan. Päihteiden käyttöön liittyi myös myönteisiä kokemuksia, kuten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mielihyvää.
Apuun ja tukeen liittyen haastateltavat toivoivat ohjaajien ja läheisten tukea, lisää keskusteluapua sekä konkreettisia tukitoimia, kuten ohjaajan mukanaoloa päihdeklinikkakäynneillä. Palveluiden saavutettavuudessa ja ymmärrettävyydessä havaittiin puutteita. Haastatteluista jäi vaikutelma, etteivät haastateltavat olleet saaneet riittävästi tietoa ja tukea päihdeongelmaansa. Häpeä ja leimaantumisen pelko nousivat esiin avun hakemisen esteinä.