Lastensuojelun sijaishuollosta itsenäiseen elämään : siirtymävaiheen tuki ja sen merkitys: kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tausta ja kiinnostus opinnäytetyön aiheeseen muodostui työelämän kokemuksesta, ja havainnoista sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten siirtymävaiheen tuen yhdenvertaisen mallin puuttumisesta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa kansainvälistä tutkimustietoa näiden nuorten siirtymävaiheen tukemisesta. Tavoitteena oli koota yhteen tutkimustietoa vastaten tutkimuskysymyksiin, sekä sitä kautta lisätä ymmärrystä aiheesta.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistonhaku tehtiin tietokannoista Finna, ProQuest, SAGE Journals, ScienceDirect ja Scandinavian University Press. Aineistonhaun tuloksia oli yhteensä 2231, joista kriteerit täyttäviä tutkimuksia valikoitui kahdeksan (8). Opinnäytetyön aineistona oli tekstiaineisto. Analysointimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia, joka oli aineistolähtöinen. Lopputuloksena laadittiin tutkimuskysymyksiin vastaava kuvailu.

Tulokset osoittivat, millaisena siirtymävaiheen tuki näyttäytyy ja mitä siinä on tärkeää huomioida kansainvälisen tutkimustiedon näkökulmasta. Päätulokset olivat siirtymävaiheen tuen sisällöt, rakenteelliset tekijät, työskentelyä ohjaavat periaatteet ja osallisuuden merkitys, sekä nuorten kokemusten vaikutukset tuen vastaanottamiseen. Lisäksi tuloksissa annettiin suosituksia siirtymävaiheen tuen kehittämiseen. Siirtymävaiheen tuki nähtiin monimutkaisena, mutta tärkeänä palveluna.

Sijaishuollossa kasvaneilla nuorilla kuvattiin olevan monenlaisia haasteita elämän eri osa-alueilla. Nuorilla katsottiin olevan oikeus saada erityistä, heidän lastensuojelutaustansa huomioivaa tukea, joka turvaa sujuvan siirtymän itsenäiseen elämään ja varmistaa turvallisen alun aikuisuuteen. Nuorten oikeuksien ei katsottu toteutuvan tasa-arvoisesti itsenäistymisen vaiheessa ja oleellisena nähtiin turvata yhdenvertainen, joustava ja vakaa siirtymä sijaishuollosta itsenäistyville nuorille. Siirtymävaiheen tuki nähtiin kokonaisvaltaisena, eri osa-alueita sisältävänä palveluna, joka on suunnitelmallinen, nuorten osallisuuden huomioiva ja omatoimijuutta edistävä kokonaisuus. Tukiverkostot kuvautuivat ratkaisevan tärkeinä ja ne muodostavat tuen eri osa-alueiden lähteet. Arvoperustainen ja oikeuksia puolustava työote katsottiin tärkeäksi, jonka tulisi näkyä myös politiikan ja lainsäädännön tasolla. Järjestelmän rakenteissa nähtiin tarve muutoksille, jotta siirtymävaiheen tukea voitaisiin vahvistaa ja se tunnistettaisiin palvelujärjestelmässä paremmin. Siirtymävaiheen tuen kehittämisellä ja työntekijöiden menettelyohjeita selventämällä voitaisiin turvata sijaishuollosta itsenäistyville nuorille vakaampi ja yksilöllisesti suunniteltu siirtymä itsenäiseen elämään.

The topic of the study emerged from professional experience, specifically from the absence of an equitable model of transition-phase support for youth leaving foster care. The purpose was to review existing international research on supporting these youths during the transition phase to independence. The aim was to synthesise the research findings in order to address the research questions and, through this, to enhance and deepen the understanding of the topic.

A narrative literature review was conducted using Finna, ProQuest, SAGE Journals, ScienceDirect, and Scandinavian University Press databases. The searches produced 2,231 results, from which eight (8) studies met the criteria. Inductive content analysis was used to synthesise the findings. The outcome was a descriptive synthesis that addressed the research questions.

The results showed how transition-phase support is manifested, and which aspects are essential to consider in light of international research. The main findings concerned the content of transition-phase support, structural factors, the principles guiding practice and the significance of participation. The results also highlighted how youth’s own experiences influence their reception of support. In addition, the findings provided recommendations for the further development of transition-phase support. Transition-phase support was seen as a complex but essential service.

Youth transitioning from foster care face diverse challenges across multiple life areas and have the right to specialised support that considers their foster care background to ensure a safe transition to independence and adulthood. Youth’s rights are not always realised equally during this phase, making an equal, flexible, and stable transition critical. Transition-phase support was seen as comprehensive support that covers multiple elements forming a planned entity that acknowledges youth’s participation and promotes their agency with support networks providing key resources. Support networks were also described crucial. Value-based, rights-promoting practice is essential and should be reflected in policy and legislation. Systemic changes are needed to strengthen and recognise transition-phase support for youth leaving foster care, including clearer structures and to clarify procedural guidelines for professionals, to ensure a stable and individually tailored transition to independent living from foster care.