Nuorten työntekijöiden psykologinen turvallisuus terveysalan organisaatiossa

Abstract

Psykologinen turvallisuus tarkoittaa kokemusta siitä, että työyhteisössä uskalletaan puhua ääneen epäkohdista ja ottaa sosiaalisia riskejä ilman pelkoa nolatuksi tai rangaistuksi tulemisesta. Sosiaali- ja terveysalan organisaatioihin suunnatuissa tutkimuksissa sen on havaittu vahvistavan henkilöstön työhyvinvointia, työssä suoriutumista ja sitoutumista työpaikkaan. Ilmiö on merkityksellinen, sillä yhä useampi nuori sosiaali- ja terveysalan työntekijä kokee työkykynsä alentuneeksi. Samalla Suomessa tarvitaan jatkuvasti lisää osaavaa, hyvinvoivaa ja sitoutunutta henkilöstöä sosiaali- ja terveysalan työpaikoille.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alle 30-vuotiaiden työntekijöiden kokemuksia psykologisesta turvallisuudesta yksityisessä terveysalan organisaatiossa sekä tunnistaa psykologista turvallisuutta vahvistavia keinoja. Tavoitteena oli kehittää psykologista turvallisuutta vahvistavia käytäntöjä kuntoutusalan organisaatiossa. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla neljän haastateltavan kanssa ja se analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimustulosten mukaan työntekijät kokivat vahvaa psykologista turvallisuutta työyhteisön ja oman lähiesihenkilön osalta, mikä näkyi rentona ilmapiirinä ja vuorovaikutuksen sujuvuutena työyhteisössä ja luottamuksena lähiesihenkilöä kohtaan. Matalampaa psykologista turvallisuutta koettiin suhteessa organisaation johtoon, jonka kanssa vuorovaikutus koettiin etäiseksi. Vahvistaviksi keinoiksi nimettiin osallistavat johtamistavat sekä psykologista turvallisuutta mahdollistavat organisaatiokäytännöt, kuten kohtaamispaikat ja tilaisuudet työntekijöiden väliselle vuorovaikutukselle. Vahvistavana keinona nähtiin myös vastavuoroisen keskustelun lisääminen niin henkilöstön kesken kuin johdon ja henkilöstön välillä.

Johtopäätöksinä todettiin, että organisaatio voisi hyötyä esihenkilöiden kouluttamisesta osallistaviin johtamistapoihin liittyen sekä vuorovaikutuksen lisäämisestä organisaatiossa. Lisäksi suositeltiin kirjallisen viestinnän ja palautekulttuurin kehittämistä psykologista turvallisuutta vahvistavina tekijöinä.

Psychological safety refers to the experience of being able to speak openly about issues within the work community and to take social risks without fear of embarrassment or punishment. Research conducted in social and healthcare organizations has shown that psychological safety enhances employees’ occupational well-being, job performance, and commitment to the organization. The findings are particularly significant as an increasing number of young professionals in the social and healthcare field report reduced work ability. At the same time, there is a continuous need in Finland for competent, thriving, and committed staff in social and healthcare workplaces.

The purpose of this study was to gain insight into the experiences of employees under the age of 30 regarding psychological safety within a private healthcare organization, and to identify factors that enhance it. The aim was to develop practices that promote psychological safety. The thesis was conducted as a qualitative study. Data were collected through semi-structured theme interviews with four participants and analyzed using theory-driven content analysis.

The findings indicated that employees experienced a strong sense of psychological safety within their work community and in relation to their immediate supervisors. This was reflected in a relaxed atmosphere and fluent interaction within the team, and a high level of trust toward immediate supervisors. Lower levels of psychological safety were reported in relation to the organization’s upper management, with communication perceived as distant. Promoting factors included participatory leadership practices and organizational procedures that facilitate psychological safety, such as designated meeting spaces and opportunities for interaction between employees. Increasing reciprocal communication both among staff members and between management and employees was also perceived as means of strengthening psychological safety.

In conclusion, it was suggested that the organization could benefit from training supervisors in participatory leadership practices and from increasing interaction across organizational levels. Furthermore, the development of written communication and constructive feedback were recommended for enhancing psychological safety within the organization.